lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kirjallista kulttuurihistoriaa Weimarissa






Yhdeksi matkamme pysähdyskohteeksi valikoitui minun toiveestani Weimar. Halusin nähdä omin silmin kaupungin, jolla on ollut erityinen rooli saksalaisessa, tai voisi jopa sanoa, koko länsimaalaisessa kulttuurihistoriassa. Etenkin 1700-1800-luvun vaihteen molemmin puolin Weimarissa vaikuttivat useat kirjailijat, säveltäjät, filosofit ja kuvataitelijat ja aika tunnetaankin nimellä Weimarin klassismi. Kaupunki on saanut antaa nimensä myös yhdelle poliittisen historian aikakaudelle. Ajanjaksoa 1919-1933 kutsutaan Saksan historiassa Weimarin tasavallan ajaksi, sillä tasavallan perustuslaki kirjoitettiin Weimarissa levottoman pääkaupunki Berliinin sijasta. Vähemmän mairitteleva aika kaupungissa koitti 1930-luvulla, jolloin kaupunki kunnostautui natsien vahvana tukialueena. 

Erityisesti kaupunki on leimautunut Johann Wolfgang von Goethen kaupungiksi. Goethe saapui Weimariin 1775  herttua Karl Augustin kutsumana ja vaikutti siellä loppuelämänsä toimien paitsi kirjailijana niin myös poliitikkona. Goethen lisäksi kaupungissa ovat vaikuttaneet muun muassa kirjailijat Friedrich Schiller, filosofi Johann Gottfried Herder ja säveltäjä Franzt Liszt. Kun kaupungissa kulki löytyi lähes joka talon seinästä laatta, joka kertoi tarinaa kaupungissa jossain vaiheessa vaikuttaneista ihmisistä ja samaa todisti muun muassa postikorttiteline paikallisessa kirjakaupassa (josta sivumennen sanoen ostin Kluge Frauen-nimisen almanakan, joka pitää sisällään sitaatteja viisailta naisilta ja joka ulkomuodoltaan oli romanttisella tavalla kaunis). Mukavaa oli myös lueskella talojen seiniin maalattuja kirjallisia sitaatteja ja minulle Weimar näyttäytyikin ennen kaikkea kirjallisena kaupunkina.



Nykyään Weimar on pienehkö kaupunki ja jotenkin siitä tuli mieleeni Porvoo. Molemmat ovat kauniita kaupunkeja, jotka paistattelevat ammoin kuolleen ja kansallisesti tärkeän suurmiehen paisteessa. Weimarissa Goethen hyödyntämisessa ollaan menty tosin vähän pidemmälle, sillä paikallinen kauppakeskus kantoi suurellisesti nimeä Goethe Kaufhauss. Ehkä jo vähän mautonta minun mielestäni. Hauskaa puolestaan oli Goethe-Schiller-monumentin käyttö yhtenä osana kesäteatterin lavastusta. Näytelmä vaikutti ainakin lavastuksen ja julisteiden perusteella kaikkea muuta kuin konservatiiviselta patsastelulta.



Meidän Weimarin käyntimme sisälsi pääasiassa tutuksi tullutta kuljailua ilman museokäyntejä. Kaupungissa vallitsi sunnuntai-illan leppoisa ilmapiiri paikallisten istuessa eiskafeissa ja turistien ihmetellessä kaupungin historiaa henkiviä rakennuksia (joista tosin moni jouduttiin sodan jälkeen restauroimaan pommitusten aikaansaamien tuhojen seurauksena). Täytyy sanoa, ettei Weimar ilmeisesti ole mikään nuorison suosima turistikohde, sillä sen verran paljon varttuneempaa väkeä kaupungin kaduilla, ravintoloissa ja myös hotellissamme näkyi. Meidänkään seurueemme nuorin jäsen ei sanottavasti innosta hihkunut, mutta minusta oli mukavaa nuuhkia mennyttä aikaa. Ja tietenkin lukea.



Postaukseni ovat laahanneet jonkin verran reaaliaikaa jäljessä ja tätä kirjoitankin jo kotona. Yritän tehdä vielä yhden postauksen, jossa sanon muutaman sanan matkamme viimeisistä kohteista ja teen myös koosteen matkan plussista ja miinuksista. Nyt voin jo kuitenkin sen verran paljastaa, että reippaasti plussan puolelle jäätiin (paitsi ehkä taloudellisesti).

15 kommenttia:

  1. Kiitos Jaana mielenkiintoisesta nojatuolimatkasta läpi Euroopan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Milla, kiva kun olit hengessä mukana!

      Poista
  2. Weimar vaikuttaa kivalta paikalta. Pieni kaupunki jolla on suuri menneisyys, siinä on jotain eurooppalaista. Kauniita kuvia, mukava selostus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja kiitos! Hyvin sanottu "pieni kaupunki, jolla on suuri menneisyys". Aika eurooppalaisuuden ytimessä Weimarissa oltiin.

      Poista
  3. Mikään nuorison suosima paikka Weimar ei tosiaan ole, yliopistokaupunki Jenasta löytyy aivan erilainen tunnelma, vaikka sielläkin on tuota vanhaa ja paljon kirjallista. Suosikkipaikkani Weimarissa on Goethen Gartenhaus, sitä suosittelen seuraavalla käynnillä vaikka onkin museo :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, Jena olisi varmasti myös ollut mielenkiintoinen kohde.

      Museoissa olisi ollut hauska päästä käymään, mutta aika oli vähän kortilla ja esimerkiksi Weimarissa jo lähes kaikki kiinni sunnuntain alkuillasta.

      Poista
  4. Olipa kiinnostavaa ja avartavaa. En ole tainnut tätä ennen suoda montaakaan ajatusta Weimarille. Patsas lavasteissa on tosiaan hauska idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liivia, kiva kuulla, että kiinosti ja avarsi.

      Poista
  5. Minäkin olen käynyt tuolla ja jäi mieleen kauniina paikkana. Kävimme myös Goethen talossa jossa oli suloinen puutarha. Voi ihana käydä muistoissa läpi tuo pieni seikkailu Weimarissa :). Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, olisi ollut kiva pistäytyä Goethen talossa ja nähdä myös puutarha, mutta ne olivat jo kiinni, kun sinne saakka ehdittiin.
      Hauskaa, että postaukseni herätti muistoja omasta matkastasi.

      Poista
  6. Kiinnostavia matkaraportteja Jaana ja todella upeita kuvia Euroopasta! Tämä Weimar on todella kutsuva ja haluaisinpa siellä joskus käydä...Löysitkö sitaatteja Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksistä? Tosin minä en osaa saksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! Ihme kyllä sitaatteja ei Wertheristä (itse asiassa ainoa teos, jonka olen G:ltä lukenut) näkynyt.

      Poista
  7. Ihania kuvia nämäkin, ja olipa mielenkiintoista lukea käynnistänne juuri Weimariin. Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta ja ihastuttavalta paikalta, joka olisi hienoa nähdä joskus omin silmin.

    Alkoi hymyilyttää ajatus Lundista vaikkapa Runeberg-keskuksena. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara/p.s, kiitos sinullekin.

      Pitäisiköhän ehdottaa, että Lundin nimi muutetaan Runebergiksi :)

      Poista
  8. Kiitos Weimar-kuvista ja -tietoudesta :) Upeita taloja!

    VastaaPoista