sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Vielä kerran matkafiilistelyä

Vilna

Palaan vielä yhden postauksen ajaksi Keski- ja Pohjois-Eurooppaan suuntautuneen automatkamme tunnelmiin. Olen ryhmitellyt alle muutamia aihealueita ja kirjannut niistä muistiin joitakin mieleen nousseita seikkoja.

Vilna

Matkanteko
Omalla autolla matkatessa parasta on, ettei ole riippuvainen muiden laatimista aikatauluista ja reiteistä, vaan ne voi muokata oman mielensä mukaisiksi. Koska olen melkoinen kontrollifriikki (ominaisuus, joka ei välttämättä tällaisella matkalla ole paras mahdollinen), niin meillä oli itse laadittu aikataulu, joka perustui lähinnä ennen matkaa tehtyihin reittisuunnitelmiin ja varattuihin majoituskohteisiin. Tuntui jotenkin turvallisemmalta lähteä tien päälle, kun tiesi, että majoituspaikka odotti kohteessa. Osan majoituksista tosin varasimme vasta matkan aikana ja se toi vähän joustoa matkantekoon. Päätimme esimerkiksi viipyä Kööpenhaminassa kaksi päivää aiemmin suunnitellun yhden sijaan ja Köpiksestä ajoimme suoraan Tukholmaan, emmekä kiertäneet Kalmarin kautta, kuten olimme suunnitelleet.

Varsova

Matkan kokemuksen viisastuttamana on todettava, että aikataulumme oli liian tiukka ja siksi fiilistelylle jäi liian vähän aikaa. Ainoastaan niissä kohteissa, joissa olimme kaksi yötä, saattoi kunnolla heittäytyä kaupungin tunnelmaan. Olimme myös liian optimistisia siinä, kuinka kauan matkat kohteesta toiseen kestävät. Lähes joka välillä oli tietöistä tai muista seikoista johtuvia hidastuksia, joten paperilla lyhyeltä näyttänyt matka saattoikin ottaa huomattavasti pidemmän ajan kuin olimme ajatelleet. Tiet noin yleisesti ottaen olivat kaikkialla hyvässä kunnossa, jopa aiemmin huonossa maineessa olleella Via Balticalla.

Meitä oli matkalla kolme ihmistä, mutta vain yksi kuski. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut, noh, about 30 vuoteen, joten en edes hätätilanteessa olisi uskaltanut tarttua rattiin. Kolmantena matkustajana oli teini-ikäinen poikamme, jolla ei vielä ole ajokorttia, joten hänestäkään ei ollut ajajaksi. Kuskina toiminut mieheni onneksi tykkää ajamisesta eikä mitään yllättävää sattunut vaan kaikki meni suurinpiirtein niin kuin oli suunniteltu. Pisin yhtenäinen ajomatka kilometreissä mitattuna oli Köpiksestä Tukholmaan ja ajallisesti pisin taisi olla matka Vilnasta Varsovaan, jolle pätkälle osui nopeusrajoituksia, tietöitä, rankkasade ja eksyminen Bialystokissa, navigaattorista huolimatta. Navigaattori kyllä muuten oli oiva matkakumppani, minä kun en hääppöinen kartanlukija ole (poika olisi tarvittaessa siitä hommasta selviytynyt huomattavasti paremmin). Matkojen viihdykkeinä olivat paikalliset radioasemat (matkalla kuulimme yhteensä yhdeksän maan radiokanavia ja kahdeksaa kieltä) ja maisemien katsominen. Matkapahoinvoinnista aiemmin kärsineenä en matkan alkutaipaleilla uskaltanut lukea, mutta Saksan suorilla moottoriteillä otin tämän harrastuksen käyttöön ja huomasin, että jonkin aikaa pystyin autossa lukemaan.

Varsova

Huolimatta ajoittaisesta takamuksen puutumisesta ja jalkojen jäykistymisestä sekä ruuhkien aiheuttamien turhautumien purkautumisesta turhaan riitelyyn uskallan suositella automatkailua myös muille. Kränät ja turhautumiset usein loppuivat kuin seinään, kun pääsimme perille ja saimme kamat hotellihuoneeseen. Huumori on hyvä matkakumppani ja sitä kannattaa viljellä, niin näkökulma moniin asioihin muuttuu positiivisemmaksi.

Auschwitz


Majoitus
Olimme siis varanneet majoitukset valmiiksi ennen kohteeseen saapumista. Yleensä pyrimme majoittumaan mahdollisimman lähelle keskustaa, jotta matkoihin kohteen sisällä ei enää menisi aikaa. Ainoastaan Salzburgissa asuimme vähän kauempana, mutta vanhaan kaupunkiin pääsi nopeasti taksilla eikä hintakaan päätä huimannut. Hotellimme oli myös matkan väärti, sillä sieltä avautui huikeat näköalat ympäröiviin maisemiin. Pääosin asuimme hotelleissa, mutta mahtui mukaan muutama huoneistokin. Riiassa pääsimme nauttimaan Moskovassa tutuksi tulleesta venäläistyylisestä sisutuksesta ja Krakovassa oli unohdettu vaihtaa lakanat. Kumpikaan edellä mainituista ei kuulunut varsinaisiin suosikkeihini. Keskitasoa paremmassa majoituksessa olimme Hampurissa, jossa yövyimme Marriot-ketjun hotellissa. Kööpenhaminassa yövyimme hotelli SP34, jota voin lämpimästi suositella: loistava sijainti, taidokkaasti sisustettu, hyvät ravintolat, ystävällinen henkilökunta ja tuoreilla antimillaan ihastuttanut aamupala.

Krakova


Budjetti
Suurimmat rahanreiät matkalla olivat majoitus ja ruokailut. Söimme lähes joka päivä sekä lounaan että illallisen ravintolassa ja ruokiin meni pitkä penni. Se on kuitenkin asia, johon haluamme matkoillamme satsata, joten emme sitä sen enempää harmitelleet. Päinvastoin oli aina hauskaa metsästää ruokapaikkoja ja joskus saattoi käydä niinkin hassusti kuin meille kävi Nürnbergissä. Teini oli ollut sairaana eikä jaksanut lähteä illalla syömään. Päätimme miehen kanssa käydä nopeasti hotellin vieressä olevassa paikassa. Ravintolan ovella katsoimme listan, mutta siinä oli ainoastaan kolme eri menua. Ajattelimme toiveikkaasti, että varmasti ravintolasta a la carte-listakin löytyy. Pöydässä kuitenkin kävi ilmi, että ei löytynyt. Olimme tietämättämme päätyneet Michelin-tason ravintolaan, jossa söimme neljän ruokalajin merenelävä-menuun väliruokineen. Aivan mielettömän hyvää, mutta kuten voitte arvata myös melko hintavaa. Yleisesti voi vielä sen verran sanoa, että sen minkä Baltian maissa ja Puolassa säästimme, meni korkoineen kuta lännemmäksi ja pohjoisemmaksi tulimme.

Wien

Lyhyesti paikoista, joista en aiemmin ole kirjoittanut
Riikasta ja Vilnasta, Varsovasta, Krakovasta, Wienistä, Salzburgista sekä Weimarista löytyvät blogistani postaukset. Näiden lisäksi pysähdyimme Nürnbergissä, Hampurissa, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa. Nürnberg ja Hampuri jäivät ehkä vähän etäisiksi, sillä aikaa kaupunkeihin tutustumiseen ei liiemmälti ollut. Nürnbergistä jäi parhaiten mieleen jo kerrottu ruokailuepisodi ja Hampurissa mieleenpainuvinta oli Saksa-Algeria fudismatsin katsominen paikallisessa baarissa. Mieheni varustautui jopa Saksan väreillä varustetulla hatulla. Köpis ja Tukholma olivat jo ennestään tuttuja paikkoja, joten niissä saattoi keskittyä fiilistelyyn, kun matkan varrella monet kasvonsa näyttänyt sääkin suosi. Erityisesti Köpis on kaupunki minun makuuni. Rakastan tanskalaisten rentoa otetta elämään, joka näkyy katukuvassa monin tavoin. Olen myös heikkona tanskalaiseen sisustukseen, josta saa nauttia myös monissa julkisissa tiloissa.

Nürnberg


Matkan kohokohdat

Matkan neljä mieleenpainuvinta:
1. Auschwitz koskettavuudessaan
2. Salzburg kauneudessaan
3. Varsova mielenkiintoisuudessaan
4. Kööpenhamina helppoudessaan

Nürnberg (ruokapaikkamme ulkoapäin)





Matkalla luettua 
Ennen matkaa postasin kuvan "reissukirjastostani". Luetuksi matkan aikana sain kaksi ja puoli kirjaa. Agneta Rahikaisen elämäkerran Edith Södergranista olin aloittanut jo ennen matkaa ja lopettelin sitä Varsovassa. Kirjoitan kirjasta jossain vaiheessa oman postauksensa. Seuraavaksi lukuun tuli Kate Atkinsonin Elämä Elämältä (Life after life, suom. Kaisa Kattelus) Schildts & Söderströms 2014, ja sen jälkeen Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat ( Americanah, suom. Hanna Tarkka) Otava 2013. Molemmat kirjat ovat jo palautuneet kirjastoon ja niistä nyt vain jokunen mietelmä muistiin merkittäväksi. Onneksi molemmista löytyy kuitenkin useita blogijuttuja, joista halukkaat voivat käydä lukemassa tarkemman analyysin.

Kööpenhamina
Elämä elämältä on monitasoinen, ajassa edestakaisin liikkuva romaani, jonka suurin kysymys on ”entä jos”. Päähenkilö Ursulan elämästä kerrotaan monta mahdollista tarinaa, useita erilaisia versioita. Minulla oli alkuun hämmentynyt olo näiden vaihtuvien tarinoiden äärellä. Tunsin itseni jopa vähän petetyksi, kun tarina, johon olin uppoutunut, osoittautuikin vain yhdeksi mahdolliseksi versioksi Ursulan elämästä. Vähitellen kuitenkin sain ideasta kiinni ja opin nauttimaan Atkinsonin taitavasta tarinan kuljettamisesta ja nautin myös, kun Atkinson laittoi myös historian tapahtumia uuteen uskoon. Lisäplussia kirja saa siitä, että se liikkui osin samoissa etelä-saksalaisissa maisemissa, joista mekin matkallamme nautimme. Myös kirjan toiseen maailmansotaan liittyvät teemat olivat reissussamme vahvasti mukana. Lopputulemana kirjasta on siis se, että alkuhämmennyksen jälkeen kirja jätti positiivisen olon ja viihdyin sen parissa mainiosti.
 Perusteellisemman jutun Atkinsonin kirjasta voi käydä lukemassa vaikkapa P.S. Rakastan kirjoja -blogista.

Kööpenhamina

Kotiinpalaajat on uuden kirjallisen ihastukseni Adichien uusin romaani. Nimensä perusteella kirja sopi loppumatkan lukemiseksi, kotiin päinhän olimme jo menossa. Adichie onnistuu kirjassaan yhdistämään onnistuneesti Nigeriasta Yhdysvaltoihin muuttavan ja myöhemmin takaisin Nigeriaan palaavan nuoren naisen identiteettiproblematiikan ja kauniin rakkaustarinan. Adichien monitahoinen pohdinta avaa rodun ja kulttuurin merkitystä ihmisen identiteetin perustana ja sitä, miten ihminen kokee itsensä ja toiset pitkälti kulttuurista opittujen kaavojen mukaisesti ja miten muutto täysin uudenlaiseen ympäristöön näyttää asiat aivan toisenlaisessa valossa. Adichie on erinomainen tarinankertoja, joka onnistuu limittävään vakavan ja kevyen ja lukijan koukuttumaan ja nauttimaan lukemastaan.
Paneutuva ja asiantunteva arvio Kotiinpalaajista löytyy esimerkiksi Mafalala -blogista.

Tukholma



Yksi matkan kohokohdista on aina kotiinpaluu. Niin tälläkin kertaa. Meidän matkamme viimeinen etappi oli laivalla Tukholmasta Helsinkiin. Iltahämyssä kylpevä Ahvenanmaan saaristo oli henkeäsalpaavan kaunis ja en voinut olla ajattelematta Ulla-Leena Lundbergin hienoja saaristolaiskuvauksia. Aamulla sumun seasta esiin sukeltanut Suomenlinna viimeistään kertoi, että kotimaan kamaralla ollaan.








12 kommenttia:

  1. Houkuttaisi kyllä lähteä reissaamaan laajemminkin Eurooppaan. Menisin ehkä kuitenkin kaikkein mieluiten junalla. Olin Interraililla kesällä 2005 ja tykkäsin junalla kulkemisesta, joskin sitten lopulta jämähdin Berliiniin (jossa olin silloin ensimmäistä kertaa) moneksi moneksi päiväksi, ja aika moni suunniteltu kaupunki jäi näkemättä. Sen jälkeen olenkin sitten matkaillut Euroopassa lähinnä suurkaupungeissa kaupunkilomilla, mistä olen pitänyt paljon, mutta olisi ihanaa tehdä pidempikin reissu.

    Voisi tuo autoilukin ihan mahdollista olla, ei siinä. Jos olisi auto. :D (Kortti kyllä on.)

    Teidän reissunne vaikuttaa onnistuneelta ja oli ilo lukea postauksia myös matkan ajalta. Kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, junamatkasta minäkin olen haaveillut (minun inter rail kokemukset ovat jostain vuosikymmenien takaa). Ehkä me joskus senkin toteutamme, kun nyt ollaan päästy alkuun tässä "liikkuvassa matkailussa" ja todettu se vielä hyväksi tavaksi matkustaa ja lomailla.
      Kiva, jos reissupostaukset "maistuivat". Niiden kirjoittaminen oli välillä vähän työn takana, mutta halusin ne tehdä, sillä samalla sain matkasta muiston itselleni.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus!

    T: intohimoinen auto- ja prätkämatkailija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla, kiva kuulla!

      En voi itseäni intohimoikseksi automatkailijaksi kutsua, mutta vauhtiin päästyäni kyllä tykästyin siihen.

      Poista
  3. Hieno kooste, Jaana! Matkakuume nousee! Automatkailu on parhaimmillaan vapaata ja ehtii nähdä paljon. Euroopassa riittää nähtävyyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiva kuulla.
      Eurooppa tosiaan on runsaudensarvi nähtävyyksien osalta etenkin tällaiselle historiafriikille.

      Poista
  4. Kiitos Jaana! Meilläkin on ollut varovasti suunnitteilla laajempi Euroopan reissu, myös autolla matkustamista on harkittu. Kiitos siis vinkeistä! Itsekin olen aikamoinen reissukontrolloija ja tuntuisi itsestäni haastavalta, jos nukkumapaikkaa ei olisi tiedossa.

    Mukavaa lukea, että matka oli onnistunut ja monipuolinen, tervetuloa kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea kiitos ja hauska kuulla, että postaukseni oli antoisa teidän suunnitelmianne silmälläpitäen. Etukäteen varattu asuinpaikka kohteessa on kannattavaa myös sen puolesta, että siinä säästyy aikaa, kun ei tarvitse pähkäillä paikan päällä että minne menisi.

      Poista
  5. Tästä postauksestasi on valtavasti iloa ja hyötyä. Kuten joskus kerroin, olen kerran matkustanut mennen tullen autolla Italiaan. Kunhan lapset hieman kasvavat ja jaksavat istua paremmin autossa, teemme toivottavasti automatkan Eurooppaan. Tässä välissä teemme lentopyrähdyksiä sinne tänne.

    Ihanaa, että pidit Atkinsonin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiva kuulla, että postauksesta oli hyötyä.

      Se, että lapset viihtyvät takapenkillä on varmasti oleellisen tärkeää reissun onnistumiselle. Meillä tosiaan oli mukana vain 17-vuotias poikamme (sisko oli kielikurssilla Lontoossa) ja kieltämättä hän välillä turhautui matkustamiseen pelkästään vanhempien seurassa. Suurimmilta draamoilta kuitenkin vältyttiin ja poika sai myös kulkea välillä itsekseen "tuulettamassa tunteitaan".

      Atkinson oli hieno, kun pääsin vauhtiin sen kanssa.

      Poista
  6. Kiitos matkarepparista! Minullekin Auschwitz oli aikoinaan järkyttävä ja mieleenpainuva elämys. Yksi sellaisista paikoista, jotka muistan taatusti koko elämäni. Haluaisin viedä sinne myös nyt 12-vuotiaan tyttäremme, jotta hänkin saisi kokea paikan ja sen traagisuuden. Suunnitelmissa olikin tänä kesänä matka Puolaan, mutta Puola vaihtuikin Norjaksi + Jäämereksi.

    VastaaPoista
  7. Voi että mikä matkakooste! Tätä oli nautinto lukea (vaikka oikeastaan kaikista näistä asioista puhuimmekin viime viikolla - kiitos vielä viimeisestä! :), ja ihanat kuvatkin taas. Haaveilen itse jonkinlaisesta Euroopan-kiertueesta lähivuosina, mutta junilla matkustaen. Siksikin luin kokemuksistanne suurella mielenkiinnolla. Hyviä vinkkejä tässä!

    Mahtavan hyviä kirjoja sinulla oli reissulukemisina. <3 Atkinsonin ja Adichien kirjoja rakastin, ja Edith-elämäkerran haluan minäkin lukea pian.

    VastaaPoista