perjantai 1. elokuuta 2014

Helteinen heinäkuu paketissa


Eilen loppunut heinäkuu oli hiljaisin blogissani kautta aikojen, vain viisi postausta, eikä YHTÄÄN puhdasta kirja-arviointia. Osin tätä selittää automatkamme, osin se, että on aika keskittyä muihin asioihin. Mitä on siis tapahtunut lukurintamalla ja vähän muuallakin. Siitä seuraavaksi.


Heinäkuun luetut

Tuossa linkin takaa löytyvässä matkapostauksessa teen lyhyesti selkoa muutamasta matkalla lukeamastani kirjasta, jotka olivat Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat. Lisäksi luin jo monta kertaa manitsemani Agneta Rahikaisen Edith Södergran elämäkerran Edith - Runoilijan elämä ja myytti, joka edelleen odottaa arvioitaan. Kirjassa on sen verran pureksittavaa, että en ole oikein löytänyt tarpeeksi aikaa sen selättämiseen. 


Muita heinäkuussa luettuja:

Heidi Köngäs: Jokin sinusta. Otava 2009. 313 s. 
Kirjakauppajankinta.

Jokin sinusta on kirja Margasta ja hänen kahdesta äidistään, sisaruksista Mirjasta ja Soilista. Soili on Margan oikea, biologinen äiti, mutta Mirja on se, jonka Marga tuntee äidikseen. Tilanne aiheuttaa monenlaisia ristiriitoja naisten välille eikä Margakaan pääse helpolla, vaan selvittämättömät asiat seuraavat häntä aikuisuuteen asti. 

Könkään kirja on myös kuvaus suomalaissiirtolaisten elämästä Ruotsissa 1960-luvulla ja niistä ulkopuolisuuden tunteista, joita sekä lapset että aikuiset kokivat kieltä taitamattomina uudessa maassa.

Kertojaääninä kirjassa toimivat Marga, Mirja ja Soili, joiden kautta kerrotut tapahtumat valottuvat monesta eri näkökulmasta. Parhaiten minua puhuttelivat Mirjan osuudet. Hänen pelkonsa lapsen, jonka biologinen äiti hän ei siis ollut, menettämisestä ovat vahvasti kerrottuja. Ajallisesti näissä jaksoissa liikutaan 1950-luvulta 1960-luvun alkuun.

Kirjan toinen osa liikkuu nykyajassa ja aikuisen Margan tunteissa, kun hän saa kuulla, että Soili on kuollut. Vasta tällöin hän joutuu todella pohtimaan niitä ratkaisuja, joita Soili aikanaan teki ja sitä, miten ne häneen vaikuttivat.

Jokin sinusta on sujuva- ja nopealukuinen, mutta ehkä vähän turhan arkisesti kerrottu tarina jättääkseen syvempää muisti-tai tunnejälkeä lukijaan.

Könkään kirjasta voi lukea perusteellisemman arvion esimerkiksi Kiiltomadosta.


Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys. WSOY 2014. 334 s.
Kirjastolaina

Olin talvella WSOY:n kirjailijaillassa, jossa Tommi Kinnunen kertoi kirjastaan. Mielenkiinto heräsi heti, mutta en pitänyt kiirettä kirjan hankkimisella. Helmikuun lopulla Helsingin Sanomissa ilmestyi Antti Majanderin ylistävä arvostelu, joka sai kirjan suosion pomppaamaan taivaisiin. Sama hehkutus kirjan erinomaisuudesta näkyi blogeissa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Noihin aikoihin minäkin laitoin kirjastoon varauksen, mutta monet muut olivat ehtineet ennen minua ja jouduin odottamaan kirjaa aina heinäkuulle saakka. 

En ryhdy ruotimaan tässä teosta sen enempää, sillä kaikki on jo moneen kertaan sanottu muissa lähteissä. Totean vain, että kirja on hienosti rakennettu ja koskettava sisällöltään, mutta ei näistä elementeistä huolimatta päässyt ihan iholleni, kuten esimerkiksi Anni Kytömäen Kultarinta teki. Voi olla, että lukukokemusta heikensi se, että kirjan jännitteen kannalta yksi olennainen seikka oli tiedossani jo ennen lukemista. Näistä huolimatta Kinnunen raivasi tiensä tajuntaani ja on selvää, että häneltä tulen odottamaan lisää loistavia teoksia.

Kattava linkkilista  Neljäntienristeyksen arvioihin löytyy esimerkiksi Luettua elämää -blogista.


Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa. Gummerus 2013. 315 s.
Arvostelukappale kustantajalta.

Sain kirjan jo vuosi sitten ja siitä saakka se on odottanut yöpöydälläni lukemista. En ole mikään kovin innokas dekkarien lukija, ainoastaan Donna Leon ja Leena Lehtolainen ovat aiemmin saaneet minut dekkarien pariin. Jossain vaiheessa Leonit alkoivat kyllästyttää ja olenkin aiheesta avautunut täällä

Kun sitten bloggarina tutuksi tulleelta Vera Valalta ilmestyi Italiaan sijoittuva dekkari, ajattelin, että niistähän saisin Leonille korvaavan sarjan Italia-ikävän iskiessä. Ihan alkuun en ehtinyt, eli hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan ja yhteen lempikaupungeistani eli Roomaan.

Valan etsivä on kaunis, älykäs ja rikas Arianna Bellis, joka pyörittää etsivätoimistoa pikkuserkkunsa kanssa. Hänen menneisyydessään on haamuja, jotka hyppäävät vähän väliä esille myös Ariannan nykypäivään. En lähde tässä kirjan tapahtumia sen kummemmin erittelemään, sillä tästäkin kirjasta löytyy useita blogikirjoituksia, joista yksi mielenkiintoisimmista löytyy kirjan teemaan sopivasti liittyen Assyriologin lifestyle -blogista ja sitä paitsi dekkarien avaaminen on aina vähän arveluttavaa spoilausten pelossa (itse asiassa tuota linkkaamani blogiarviotakin kannattaa lukea varoen, jos haluaa säilyttää jännityksen täydellisenä). 

Kosto ikuisessa kaupungissa oli ihan viihdyttävä, etenkin pidin siitä, että Rooma ja sen paikat olivat hienosti esillä. Toisaalta kirja oli ehkä vähän turhankin "viihdyttävä" tietyssä "chicklitmäisyydessään" ja jossain vaiheessa aloin kaivata komisario Brunettia ja Leonin kirjojen yhteiskunnallisiin ongelmiin tarttuvaa otetta. Luulenkin, että Arianna saa tästä lähtien seikkailla ilman minua. Ehkä seuraan hänen edesottamuksiaan muiden blogeista.


Mitä muuta heinäkuussa

Postauksen kuvat ovat yhtä lukuunottamatta viimeviikkoiselta pikanostalgiareissulta lapsuudenmaisemiini Kauttuan ruukinpuistoon, paperitehtaan kupeeseen, jonka liepeillä asuin ensimmäiset 12 vuottani. Äitini oli mukana ja yhdessä muistelimme menneitä ja etsimme muun muassa umpeen kasvanutta polkua. 

Samalla reissulla olimme Raumalla viettämässä Mustan pitsin yötä ja pääsimme kuuntelemaan uuteen nousukiitoon lähtenyttä Pepe Willbergiä 8-miehisen bändin solistina. Keikalla kuultiin sekä Pepen vanhoja hittejä että uudelta Pepe & Saimaa levyltä tutuiksi tulleita kappaleita. 

Hienoa musiikkia ja mahtavaa, että Pepekin saa vihdoinkin osakseen arvostusta.


Lopuksi vielä elokuvavinkki. Kävin eilen katsomassa aivan mahtavan elämäkertaelokuvan kirjailija Violette Leducista. En ollut aiemmin kuullut Leducista mitään, mutta  tämä elokuva-arvostelu sai minut lähtemään leffaan. Eikä turhaan. Ohjaaja Martin Provost on ohjannut tarinallisesti vahvan ja visuaalisesti näyttävän elokuvan, jossa etenkin Violettea esittänyt Emmanuelle Devos tekee vahvan roolin. 

Elokuvan jälkeen Leduc sekä hänen suhteensa Simone de Beauvoiriin alkoi kiinnostaa kovasti ja myös Leducin tuotanto, jota tosin on melko niukasti suomennettu. Ilmeisesti kuitenkin hänen läpimurtoteoksensa La Bȃtarde on suomennettu nimellä Äpärä. Pitää jatkaa tutkimuksia asian tiimoilta. Jos teistä joku tietää asiasta enemmän, niin mieluusti otan vinkkejä ja kokemuksia vastaan.

Emmanuelle Devos ja Sandrine Kiberlain (Simone de Beauvoir)




Helteinen heinäkuu on nyt kääntynyt elokuun puolelle, mutta lämpö jatkuu yhä. Nautitaan siitä ja kerätään aurinkoenergiaa varastoihin tulevaa talvea varten.

Seuraavaksi yritän palata sen jo surullisenkuuluisaksi tulleen Edith-postauksen kanssa.




14 kommenttia:

  1. Ihania lapsuudenmaisemia!

    Tuo Neljäntienristeys oli mielenkiintoinen lukukokemus - kaiken hehkutuksen jälkeen se ei aivan lunastanut kaikkia odotuksia, mutta on sittenkin jäänyt niin pitkäksi aikaa mieleen pyörimään, että taisi siinä jotakin ajatuksia aktivoivaa olla. Toki se palailee mieleen siksikin, että siitä aika ajoin lukee, mutta silti, selvästi se jäi mieleen ja oli siis varmasti ansioitunut (esikois)teos. Kultarintakin odottelee vuoroaan hyllyssä, vähän huutelee jo :)

    Ja kiva jos jaksat jonakin hetkenä kirjoittaa myös Edithistä! Teos on todellakin runsas ja vaatii ajatusten hidasta kypsyttelyä. Mielenkiinnolla odottelen, minkälaisia mietteitä siitä kirjoittelet! Tuntuu, että teos ja sen herättelemät ajatukset askarruttavat minua vielä kauan - runsas ja antoisa teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo maisemat nyt aikuisena näyttävät oikein ihanilta, mutta eipä niitä oikein lapsena osannut arvostaa.

      Luulen, että minullakin tuo Neljäntienristeyksen ylenmääräinen hehkutus vei osan lukunautinnosta, kun taas Kultarintaa pääsin lukemaan melko puhtaalta pöydältä.

      Yritän päästä Edithin pariin, mutta jotenkin tuntuu, että tämä yhä jatkuva helle valuttaa päästä pois kaikki ne ajatukset, joita siellä ehkä muuten olisi. On ihanaa kun on lämmintä, mutta vähän veteläksi se ihmisen vetää.

      Poista
  2. Jaana, minua kiinnostaa kovasti myös tuo elokuva, kun luin siitä ja nyt varmasti haluan nähdä sen, kun kehuit! En ole lukenut Violette Leducin kirjoja ja Simone de Beauvoirilta olen lukenut vain Toinen sukupuoli. Äpärässä näyttäisi olevan myös de Beauvoirin esipuhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, toivottavasti pääset elokuvan katsomaan, sillä se on todella hyvä.

      Googlaisin hiukan tuota äpärää ja huomasin, sttä siinä on SdB:n esipuhe. Olisi mielenkiintoista lukea kirja, mutta ainakaan Porvoon kirjastosta sitä ei ole.

      Beuvoiria olen jonkin verran lukenut, mutta "Toista sukupuolta" en. Varmaan pitäisi, on se kuitenkin sellainen feminismin perusteos.

      Poista
  3. Kas, onpa tutun näköisiä maisemia! Itsekin kävin Ruukinpuistossa pari viikkoa sitten. Ja Mustan pitsin yössä (tai alkuillassa oikeammin) tuli myös käytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina, onpa hauska kuulla, että olet liikkunut samoissa maisemissa. Oletko länsirannikolta kotoisin?

      Poista
    2. Kyllä vain, asustelen Euran ja Rauman välimaastossa. Olin välillä Tampereella opiskelemassa mutta sitten muutin tänne kotikonnuille takaisin.

      Poista
  4. Vau, mikä postaus, paljon kommentoitavaa! :) Ensinnäkin: upeat kuvat! Olet asunut lapsuutesi kauniissa maisemissa.

    Olet ehtinyt myös lukea paljon, ja enimmäkseen tosi hyviä kirjoja. Edith-postaustasi odotan kuin kuuta nousevaa (aion lukea kirjan mahdollisimman pian). Neljäntienristeyksen aion myös lukea heti kun vain ehdin, etenkin kun kävin heinäkuussa kirjan tapahtumamaisemissa. Odotukset kirjan suhteen ovat kieltämättä korkeat. Erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että olet lukenut suosikkikirjailijaani Köngästä (vaikket juuri tuosta romaanista erikoisemmin innostunutkaan). Jokin sinusta on ainoa Köngäksen kirja, jota en ole vielä lukenut. Nyt tekisi mieli lukea se heti. :)

    Tuon elokuvan haluan nähdä. Myös Simone de Beauvoirin tuotanto kiinnostaa, sillä Luetut, lukemattomat -Liisa on kirjailijaa kehunut ja lämpimästi suositellut. Olen ajatellut aloittaa Lempeällä kuolemalla, se vaikuttaa hyvältä.

    Pepestä on vielä sanottava sen verran, että hän on isosiskoni nuoruusvuosien suursuosikki (meillä on ikäeroa 15 vuotta, joten Pepe on ollut tähti juuri silloin, kun siskoni on ollut teini). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara/p.s..., kiitos kuvakehuista!

      Edith-postaus jumittaa, tuntuu, että helle valuttaa aivoista kaikki ajattelun vähäiset rippeetkin pois. Muuten, kyllä tykkään, että on lämmintä.

      Olen nyt lukenut Köngäkseltä kaksi kirjaa, molemmat ovat olleet "ihan hyviä", mutta ei mitään sen enempää. Mikähän sinusta on hänen paras kirjansa?

      Lempeää kuolemaa en SdB:lta ole lukenut, mutta Mandariinit on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen!

      Minulle Pepe sijoittuu jonnekin lapsuuden aikoihin, sillä monet hänen klassikoistaan ovat 1970-luvun alkupuoleleta. Nuoruusvuosian häntä ei enää tullut kuunneltua.

      Poista
    2. Piti oikein käydä kurkkaamassa mikä se toinen lukemasi Köngäs on (ja sehän oli Hyväntekijä). :) Minulle Köngäksen paras on joko esikoisteos Luvattu (joka on samalla myös ensimmäinen aikoinaan lukemani Köngäksen romaani ja jo siksi niin rakas) tai sitten F-ehdokkaanakin ollut Dora, Dora. Myös Vieras mies on hieno romaani. Lukematta Jokin sinusta rohkenen väittää, että sinulla on juuri Köngäksen paras kolmikko vielä odottelemassa lukuvuoroaan. :)

      Mandariinit painan nyt lukuvinkkinä mieleeni. Kiitos!

      Poista
  5. No onpa tuttua, monta juttua. Kauttualla olen asunut ihan pienenä ja meillä on sukulaisia siellä sekä Säkylässä.

    Neljäntiesristeys vei minut heti mukanaan. Siinä kirja, jossa on siä jotakin. Kernaasti näkisin sen myö elokuvana. Miten mies osaakaan kirjoittaa naisista noin todenmakuisesti....

    Ostin just August: Osage County, jossa Meryl Streep tekee ehkä elämänsä roolin. Nyt tilasin Polanskin Carnagen, jossa pääosassa mm. Kate Winslet, teatterissa kävimme katsomassa Le Weekendin ja....Beauvoirin tuotannon olen tainnut lukea melkein kokonaan ja niitä on myös kirjahyllyssäni. Nyt tuli mieleeni, että olen ihan justikään nähnyt Emmenuelle Devosin jossain filmissä, olisiko ollut jotain Polanskilta...

    (Olen saanut kolmen pisteen tartuntani jo monta, monta vuotta sitten Durasilta. Toiset tykkää, toiset ei.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepestä sen verran, että tunnen hänet sitä kautta, että hänen exänsä oli mun lapsuudenystävän serkku eli muutamat kotibileetkin on vedetty yhdessä ja tiedän, mikä on mm. Pepen suosikkijuoma;)

      Poista
    2. Leena, ai sinullekin Kauttua on tuttu. Kivaa! Minä asuin Kauttualla siihen saakka kun muutin opiskelemaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tuolta tehtaa liepeiltä tosin muutimme pois, kun olin 12.

      Neljäntienristeys tosiaan voisi toimia elokuvana.

      Meillä taitaa olla melko samanlainen elokuvamaku :) August Osage County ja Le Weekend ovat minunkin suosikkilistallani. Mikäköhän tuo leffa on ollut, missä Devosin olet nähnyt? Jos muistat, palaa kertomaan, sillä hän on hyvin kiinnostavan oloinen näyttelijä.

      Mitäköhän se Pepe tykkäsi lipitellä? :)

      Poista
  6. Hei, luin vasta priorisointia-postauksesi ja väitöskirjaprojektistasi. Upeaa sinulle ja upeaa lukijoillesi. Tulen seuraamaan väikkäri-postsuksiasi mielenkiinnolla. Ylä- ja alamäkiä on varmaan tiedossa, mutta lopussa tietää saavansa yhteisönsä tunnustuksen. Matkaan vaan....

    VastaaPoista