sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesän ja syksyn taitteessa









Miten kaunis syksy!
        Vanhemmiten
on vuodenaikojen kierto
alkanut kiehtoa mieltäni
entistä väkevämmin:
         näen syksyssä kevään,
siementen kypsymisen,
maan levolle käynnin,
         horroksen ja unen;
kevät niissä nukkuu, siemenissä
          ja maassa.
Odotan sen heräämistä,
ikävöiden, mutta tyynesti;
tiedänhän, ettei se minua petä:
kaipaukseni on onnellista kaipausta.

Miten kaunis syksy!
         ja siinä kevät.

Ihan vielä ei olla niin pitkällä syksyssä kuin ylläolevassa Pertti Niemisen runossa (Kokoelmassa Näen syksyssä kevään. Runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Otava 2012), mutta se  sattui muuten koskettamaan monia tämän hetkisiä tuntojani ja siksi halusin sen tähän näiden tänään otettujen kuvien yhteyteen. Miten onnellista on, että voi nähdä syksyssä kevään. Siitä huolimatta, että syksyssä on oma kauneutensa ja erityinen tunnelmansa, joka joka vuosi sykähdyttää ja saa kaipaamaan jotain erityistä.

4 kommenttia:

  1. Tämä lempivuodenaikani on aina samalla haikeaa, mutta lämpöistä... Syksyn kauneus lumoaa aina. Metsät täynnä vihreää, pörröistä sammalta. Muuttolinnut meren yllä. Laskeutuva pimeys, joka antaa syyn sytyttää liekit. Teetä hunajalla, kirjapino, kylmenevä ilma ja villasukat. Tuhdimmat ruoat, patoihin kunnon keko smetanaa. Tervetuloa syksy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Milla, kiitos ihanasta kommentistasi. Nuo kaikki mainitsemasi kuuluvat myös oman syksyni huippuhetkiin.

      Poista
  2. Ihana runo ja kauniit kuvat! Vuodenaikojen kierto on loputtoman kiehtovaa - ja kyllä, syksyssä on aina myös kevät samoin kuin keväässä syksy. Minusta syksy on vuodenajoista suloisin, hellivin. Ihanaa aikaa tämä hämärän hiipiminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos! Minä pidän siitä, että on neljä vuodenaikaa, jokaisessa ( jopa talvessa, josta en niin pidä) niistä löytyy kauneutta, joka parhaimillaan saa sydämen pakahtumaan.

      Poista