maanantai 15. syyskuuta 2014

Ihmeellinen Istanbul


Pitkä viikonloppu Istanbulissa, tuossa idän ja lännen risteyskohdassa, on nyt ohi ja mieli on haikea. Olisin hyvin voinut olla kaupungissa pidempäänkin, ainakin niin kauan,että olisin ehtinyt kaupunkiin tutustumisen rinnalla lukea loppuun Orhan Pamukin muistelmateoksen Istanbul (Tammi, 2004), jossa kaupungissa koko ikänsä asunut kirjailija kirjoittaa itsensä ja perheensä kaupunkiin, jota rakastaa. Aion kyllä lukea kirjan loppuun kotona, mutta kirjan lukemisessa autenttisessa ympäristössä oli jotain taikaa. Kaupunki ja kirja tulivat lähemmäksi toisiaan ja lukijana pystyin paremmin aistimaan sen, mistä Pamuk kirjoittaa. Erityisesti kosketti se, miten Pamuk kuvailee kaupunkia surun läpi nähtynä. Matkalijan kokema suru, vaikka kaupunki olisi hänet lumonnutkin, on kuitenkin erilaista kuin se, jota Pamuk kuvailee aitona istanbulilaisena:
"Kun todella aistii tämän tunteen ja nämä maisemat, kolkat ja ihmiset, jotka levittävät sitä kaupunkiin, kun todella oppii tuntemaan ne, voi tietyn pisteen jälkeen katsoa kaupunkia mistä päin tahansa ja huomata, kuinka suru paljastaa itsensä niin että sen voi nähdä maisemassa ja ihmisissä samalla tavalla kuin huurun, joka alkaa liikehtiä aavistuksenomaisesti Bosborin vesillä kylminä talviaamuina, kun aurinko äkkiä tulee esiin. ( Istanbul, s. 137)


Ennen matkaamme luin Antti Tuurin matkakirjan Bosbor Express (Otava, 2013). Tuuri matkusti junalla Istanbuliin kirjallisuusfestivaaleille ja kertoo kirjassaan paitsi junamatkastaan, niin myös kokemuksistaan Istanbulissa. Tuurin tiivis, lakoninen kerronta poikkeaa tyystin Pamukin maalailevasta tyylistä. Tuurille kaupunki näyttäytyy kieltä osaamattoman turistin näkökulmasta ja on ehkä siksi lähempänä sitä, miten minäkin kaupungin koin, samoin Tuurin tapa kävella ilman sen tarkempia päämääriä ja aistia ja katsella kaupungin tunnelmaa on myös minulle mieluista. Toki jokaisella matkalla on aina jokin "virallinenkin" käyntikohde, mutta pääasiassa nautin eniten siitä, kun voi vain kuljeskella ja katsoa. 


Meidän matkaamme kuului käynti Hagia Sofiassa, jossa saimme oppaaksemme Kreikan ja Rooman historiaa opiskelleen miehen, joka tarinoi meille Hagia Sofian historiaa enemmän uskontojen historiasta, joka oli omalla tavallaan mielenkiintoisempaa kuin jos hän olisi pysyttäytynyt vain rakennuksen historiassa ja arkkitehtonisissa yksityiskohdissa. 






Matkasimme myös lautalla Aasian puolelle, Üsküdariin, jossa kuljailimme paikallisten joukossa rantaa pitkin, ostimme rinkeleitä katukauppiailta ja kurkistelimme kirjakojuihin.



Hotellimme sijaitsi lähellä Taksim-aukiota ja yksi matkan hienoja hetkiä oli seurata  hotellimme yläbaarista Taksim-aukion hulinaa ja auringonlaskua Bosborin salmella.




Lauantaina suuntasimme aamupalan jälkeen ostoskatu Istiklal Caddesille, josta kauppojen lisäksi löytyi paljon muutakin ihmeteltävää. Shoppailuteema jatkui Suuressa basaarissa. Itse sain kuitenkin melko nopeasti tarpeekseni tavara- ja väenpaljoudesta ja suuntasin hotellille paiväunille, kylpyyn ja lukemaan.

 Sunnuntaina ei enää ollut aikaa kuin pieneen aamukävelyyn hotellin ympäristössä. Kuten jo sanoin, olisin mielelläni viettänyt tässä ihmeellisessä kaupungissa enemmänkin aikaa. Vaikka auringonpaisteiset ja lämpimät päivämme olivat täynnä matkustavaisten iloa ja riemua, niin jollain tasolla tunnistin tuon Pamukin kuvaileman surun. Kaupungissa on paljon epäkohtia, joiden edessä tunsi voimatonta haikeutta ja syyllisyydentuntokaan ei aina ollut kaukana, erityisesti kun kieltäytyi ostamasta nenäliinoja niitä kauppaavilta lapsijoukoilta tai kun näki ihmisten viettävän yönsä puistoissa tai jopa keskellä katua. 


Annan kuitenkin viimeisen sanan Pamukille:

"Ei elämä voi niin kamalaa olla", minä ajattelen joskus. "Ainahan voi lähteä Bosborin rannalle kävelemään" (Istanbul, s. 88)

31 kommenttia:

  1. Kiitos Jaana!Kiva kirjoitus! Mikä oli muuten hotellinne?

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Yövyttiin Intercontinental Istanbulissa. Hyvä sijainti, mutta muuten en voi oikein paikkaa suositella. Ylihintainen kuntoonsa ja palveluihinsa nähden.

      Poista
  3. Hienoja kuvia, ja hyvä idea lukea paikallista kirjaa paikassa, jossa on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Yritän aina kuin mahdoolista ottaa mukaani jonkun "paikallisen kirjan", antaa lukukokemukselle uudenlaista syvyyttä.

      Poista
  4. Voi miten kiehtova postaus, kiitos! Ja matkakuume nousee taas kohisten... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Matkakuume, hyvä kuume :)

      Poista
  5. Kiitos tästä kirjoituksesta ja kuvista! Kävin Istanbulissa vuosia sitten ja kaupunkiin näyttää tulleen uusia tornitaloja. Viikonloppu on lyhyt aika Istanbulissa. Olin viikon ja koko ajaksi riitti näkemistä. Pamukin Istanbulin olen myös lukenut. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen juuri tuo suru, josta sinäkin kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, ole hyvä! Kyllä niitä tornitaloja oli noussut ja ilmeisesti lisää oli nousemassa. Viikonloppu on tosiaan liian lyhyt aika, ja jäi kyllä sellainen fiilis, että voisi mennä pidemmäksikin aikaa.

      Poista
  6. Olipa mukava kirjoitus ja itselleni sopivaan aikaan: olen menossa vajaan viikon työmatkalle Istanbuliin ja rannikolle vielä tässä kuussa. Tänään etsin kirjastosta turkkiin liittyviä kirjoja, lainasin mm. Tuurin Bospor Expressin ja Pamukin esikoisen, Valkoisen linnan. vahinko, että Pamukin Istanbul on liian tuhti matkalla mukana kannettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Paula, Pamukin Valkoinen linna ei ole hänen esikoisensa, vain ensimmäinen suomennettu -- valitettavasti englannin kautta. Tuula Kojon suoraan turkin kielestä suomennetut ovat paljon parempia laadultaan. Mukavaa matkaa Sinulle Istanbuliin, toivottavasti ehdit töiden lomassa tutkimusmatkalle kaduille ja Bosporin rannoille!

      Poista
    2. Kiva kuulla Paula, että kirjoituksesta oli iloa ja hienoa, että pääset Istanbuliin! Tuurin kirja oli nopealukuinen ja ihan viihdyttävä jos tykkä turinoivasta matkakirjatyylistä. Pamuk on huomattavasti vaativampi. Itse kannoin Pamukin Istanbulin mukana, mutta ymmärrän, että sitä ei halua työmatkalle ottaa mukaan, on tosiaan aika tuhti pakkaus.

      Poista
  7. Hienoja kuvia ja kiva juttu. Minäkin kirjoitin Pamukin Istanbul kirjasta muutama viikko sitten täällä http://kirjankuluttaja.blogspot.fi/2014/07/nuori-taiteilija-ja-surun-istanbul.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joanna L, kiitos! Pitää tulla katsastamaan juttusi Istanbulista.

      Poista
  8. Ihanaa, että ihastuit Istanbuliin -- se on yksi lempikaupungeistani! Saatoimme jopa tulla samalla lennolla takaisin, minäkin palasin Turkista, Istanbulin kautta, eilen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, Istanbul tosiaan kaivoi kolonsa sydämeeni. Aika hauskaa, jos todella olemme olleet samassa koneessa :) Lensimme Turkish Airlinesillä, lähtöaika oli klo 14.00 Istanbulista.

      Poista
    2. Elämän krestomatia, olipa hauska sattuma. Ei sentään istuttu vieretysten :)

      Poista
  9. Voi jaana, nostatit kyllä näillä upeilla kuvilla ja kerronnallasi melkoisen matkakuumeen! Uppouduin pitkäksi aikaa kuviisi, kiitos! Varmasti elämyksellinen ja moniulotteinen reissukohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, ihanaa kuulla, että pidit! Istanbul on monella tavalla kiinnostava matkakohde. On historiaa, omaleimaista kulttuuria, hyvää ruokaa ja kaiken kukkuraksi aivan ihana kesäkeli.

      Poista
  10. Voi ihanaa, juuri tällaisesta Istanbulin matkasta itsekin haaveilen! Mika Waltarin Istanbul-kuvaukset kiinnostavat myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina, Istanbul on haaveiden arvoinen. Mika Waltaria en tällä kertaa lukenut, sillä olin jo lukenut joskus aiemmin. Olisi toki voinut niihinkin palata.

      Poista
  11. Kiitti! Mieleeni palautui omat kiehtovat muistot ensimmäiseltä Istanbulin matkaltani alkukeväästä. Kaunista ja moni-ilmeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna Vaara, mukavaa, että sain heräteltyä muistojasi ja palautettua mieleesi Istanbulin monikerroksisuuden.

      Poista
  12. Ehkäpä matka inspiroi myös runoilua, kurkkaa haaste kamaristani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja haasteesta. Katsotaan, saanko runosuonen pulppuamaan edes yhden säkeistön verran.

      Poista
    2. Eiköhän runosuonesi hyvinkin pulppuile! Ja taisitpa saada saman haasteen toistamiseenkin, hyvä hyvä, runoilun iloa :)

      Poista
  13. Hih, Milla haastoi myös...
    http://millainenelama.blogspot.fi/2014/09/limerikki-blogihaaste-porvoo.html

    VastaaPoista
  14. Vastaukset
    1. Kiva kuulla Villasukka, että raportoinnistani oli iloa.

      Poista