keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kirsi Kunnas - ilta Savoy-teatterissa 12.11.2014 - Osallistu lippuarvontaan



Suomen ehkä kaikkien aikojen rakastetuin runoilija, Kirsi Kunnas, täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Siinäpä oiva syy juhlia runojen ja niiden esittämisen merkeissä. Savoy-teatterissa järjestetään 12.11.2014 Kirsi Kunnas -ilta Sateessa ja Tuulessa. Kirsi Kunnas 90-vuotta. Silloin lavalle nousevat juhlittavan itsensä lisäksi ainakin hänen poikansa Martti ja Mikko Syrjä ja miniänsä Kirsi-Kaisa Sinisalo (ohjelma yllä). Tilaisuuden juontaa ihana Anna Kortelainen. Sain tähän tilaisuuteen Bonnierilta arvottavaksi kaksi kahden hengen lippupakettia. Kiitos niistä!

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin blogin kommenttiboksiin. Arvontaan voi osallistua myös anonyyminä, kunhan sen tekee jonkin nimimerkin turvin (jätä tässä tapauksessa myös yhteystiedot). Olisi samalla kiva kuulla, mikä sinun suosikkisi Kunnaksen laajasta tuotannosta on.

Arvontaan voit osallistua 5.11.2014 asti. Seuraavana päivänä kerron blogissani, ketkä ovat olleet onnettaren suosiossa.

Kuva: WSOY:n kuvapankki. Riitta Säkö

Koska kyselin teiltä suosikkirunoa Kunnaksen laajasta tuotannosta, niin kerron myös omani, joka on Kattila ja perunat. Sen parissa olen viettänyt monta riemukasta hetkeä lasteni (nyt jo suurten) kanssa. Tässä runon kaksi ensimmäsitä säkeistöä:

Oi olen aivan höyrypäinen,
ihan kiehun ja sihisen
kuin sähinkäinen
sanoi kattila
ja nosti hattua
pshiih

ihan kiehun ja kihisen
ja puhisen,pihisen
syljen, sihisen
sähisen, kähisen
ja kiukusta rähisen,
sanoi kattila
ja nosti hattua
pshiih.

ONNEA ARVONTAAN!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Messuiltua




Kaksi päivää ankaraa messuamista takana. Perjantaina kirjamessuilla vierähti kahdeksisen tuntia, eilen lauantaina hyydyin vähän nopeammin. Mukavaa oli tavat tuttuja kirjabloggaajia (erityispeukku Boknäsin messuosastolla olleesta bloginurkkauksesta), kuunnella kirjailijoiden ja vähän muidenkin haastatteluja ja vain haahuilla ja nauttia tunnelmasta ja kirjojen maailmasta. Seuraavassa kuvina muutamia kiinnostavia hetkiä messuilta:


Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Susanna Koski keskustelivat kirjastaan Punavihreä, sinivalkoinen. Jos minulta kysytään, niin Li Andesson vei keskustelussa voiton kotiin 6-0 hyvin perustelluilla ja pohdituilla näkemyksillään.



Anna Kortelainen haastatteli tuttuun asiantuntevaan tyyliinsä Luvattu maa - Suur-Suomen unelma ja unohdus -kirjan toimittajia ja kirjoittajia Sari Närettä ja Jenni Kirvestä. Kiinnostava keskustelu kirjsta, joka minulta vielä on lukematta, mutta johon tulen ehdottomasti lähiaikoina tarttumaan.



Perjantaina Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoi kirjastaan Graniittimies  muun muassa Akateemisen kirjakaupan osastolla. Olin lauantaina kuuntelemassa Kähköstä uudelleen, kun hän oli emerituspiispa Voitto Huotarin haastateltavana. Vähän kyllä pyörittelin silmiäni piispan melko yksipuolisille näkemyksille kirjasta. Toisaalta sitäkin innokkaamin nyökyttelin, kun kuuntelin Kähkösen oivaltavia ja hyvin perusteltuja vastauksia. Kirjoittamisen lisäksi Kähkösellä on taito kertoa syvällisesti.



Riemastuttava Ritva Oksanen esittelemässä Outin Poppin hänestä kirjoittamaa kirjaa Näyttelijätär. Oksasella on uskomaton lavakarsima ja hän tempaa katsojan ja kuuntelijan mukaan välittömästi.




Jos osaa Ritva Oksanen olla riemastuttava, niin sitä on myös toinen "Oksaska", runoilija Aulikki Oksanen, joka oli Kirjakahvilassa kertomassa runokokoelmastaan Helise taivas! Valitut runot 1964-2014. Mukana olivat myös Zarkus Poussa, jonka säestyksellä Oksanen lausui muutaman runonsa ja Vuokko Hovatta lauloi kaksi Oksasen runoon sävellettyä laulua, joista toinen oli kokoelman nimikkoruno Helise taivas. Itse olen tutustunut Oksasen lyriikkaan juuri laulujen kautta, mutta nyt tekisi mieli hankkia myös tämä kirja luettavaaksi.



Uusinta kirjaansa Revontuulten tie esittelemässä ollut Jari Tervo hauskuutti kuuntelijoita ja haastattelijaansa Anna-Riikka Carlsonia.

Lauantaina kaivoin kameraani laukusta vähän laiskasti, mutta Tervon ja Kähkösen lisäksi olin muun muassa kuuntelemassa kun entiset ministerit Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki keskustelivat Jukka Petäjän johdolla suhteestaan kirjallisuuteen ja lukemiseen ja mainitsivat muutamia lempikirjailijoitaan. Molemmat kertoivat olevansa kovia lukijoita ja painottivat sitä, miten tärkeää vastapainoa lukeminen on poliitikon työlle ja miten lukeminen avaa erilaisia maailmoja, joihin omaa työtään voi suhteuttaa. Erityisesti minua  ilahdutti, että Arhinmäki kertoi lukevansa suomalaista, vanhempaankin, työläiskirjallisuutta. Myös Arhinmäen suhde Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan tuntui olevan yhtä intohimoinen kuin tämän blogin pitäjänkin.

Loppuun kuva kirjabloggaajien nurkkauksesta, jossa pistytyi muun muassa esikoiskirjailija Elias Koskimies tapaamassa päivystäviä ja muuten vain paikalle sattuneita blogisteja.



Kiitos Kirjamessuille bloggaripassista, joka mahdollisti pääsyn messuille. Ensi vuotta, joka on mitä sopivammin nimetty Kirjan vuodeksi, ja uusia messuja jo odotellen!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Susanna Alakoski - Köyhän lokakuu

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Päiväkirja ( Oktober i Fattigsverige. Dagbok. Suom. Katriina Huttunen) Schildts & Söderströms 2013. 332 s.

Susanna Alakosken Köyhän lokakuu on päiväkirjan muotoon puettu, omaelämäkerrallisesta kurkistusaukosta nykyistä Ruotsia kriittisesti tarkasteleva teos. Alakoski (1962) on tullut tunnetuksi paitsi romaanikirjailijana niin myös aktiivsena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hänen erikoisosaamisaluettaan ovat olleet ennen kaikkea sosiaalialaan liittyvät kysymykset. Hän on myös yhdessä Karin Nielsenin kanssa ollut aloittamassa uudenlaista luokkakeskustelua, jonka laineet ovat viime vuosina yltäneet myös Suomeen. Keskustelua on käyty pieneltä osin minunkin blogissani.

Nyt käsillä olevan teoksen lisäksi Alakoskelta on suomennettu neljä teosta, tunnetuin niistä varmaan lienee Sikalat, josta esimerkiksi Suketus on hienosti kirjoittanut. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta nähnyt kyllä siihen pohjautuvan elokuvan Sovinto, jossa Outi Mäenpään ja Ville Virtasen roolisuoritukset olivat uskomattoman vaikuttavia. Sikaloilla on osin omaelämäkerrallinen pohja, kuten myös teoksella Hyvää vangkilaa toivoo Jenna, josta muun muassa Kirsin kirjanurkassa on kirjoitettu. Itsekin olen teoksen joskus ennen blogiaikoja lukenut.

Köyhän lokakuu on alaotsikkonsa mukaan päiväkirja, jossa Alakoski yhden lokakuun (2011) ajan kirjoittaa huomioitaan ja ajatuksiaan ylös päivittäin. Fragmentaarisissa merkinnöissään hän liikkuu henkilökohtaiselta tasolta laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin ja taas takaisin henkilökohtaisiin asioihin. Hän keskustelee aiemman kirjallisuuden, mutta myös omaa elämäänsä koskevien dokumenttien kanssa. Alakoski on kerännyt viranomaisaineistoa, joka koskettelee hänen lapsuudenperhettään. Suomesta siirtolaisina Ystadiin muuttaneet vanhemmat eivät saaneet elämäänsä hallintaan uudessa kotimaassaan ja alkoholista, väkivallasta, ulosotoista, nälästä ja liasta tuli Susannaa ja hänen sisaruksiaan määrittäviä lapsuudenkokemuksia. Susannan veljestä tuli narkkari, joka sai itsensä kuiville vasta lähes viisikymppisenä. Susannasta itsestään tuli ylisuorittaja ja huolehtija, joka lopulta hajosi taakkansa alle. Näistä kertovat dokumentit Alakoski levittää kirjansa sivuille ja yrittää löytää avaimia paitsi itseensä ja perheeseensä, myös siihen yhteiskuntaan, jossa hän asuu ja toimii. Millainen tuo yhteiskunta oli silloin, millainen se on nyt?

Köyhyys on sitä kun ihmisellä ei ole sananvaltaa, vaikutusvaltaa. Sitä kun hän ei usko voivansa muuttaa omaa tilannettaan, sitä kun olot eivät kohene vaikka hän käykin töissä. Se on kuin eläisi käsikoukkua toivottomuuden kanssa. (KL s. 49)

Alakosken kirja on yritys tehdä köyhyys, puute, syrjäytyneisyys, näköalattomuus näkyviksi ja tunnettavaksi. Köyhän lokakuu on myös yritys sanoa ääneen ne asiat, joista poliitikot vaikenevat, joista sosiaalivirasto laatii asiakirjoja ja joista tutkimus tekee numeroita ja taulukoita. Se on yritys nostaa esille ihminen politiikan, asiakirjojen ja numeroiden takaa. Miltä tuntuu olla köyhä, asunnoton, maahanmuuttaja, syrjäytynyt? Miten ihmiset nämä asiat kokevat? Miten he tulevat määritellyiksi näiden asioiden kautta?

Alakoski ei säästele sanojaan suomiessaan kirjoitusajankohtana vallassa ollutta porvarihallitusta hyvinvointivaltion vähittäisestä alasajosta. Hän myös puhuu aktiivisesti sosiaalityön puolesta, hän tapaa sosiaalityöntekijöitä, kuuntelee heitä ja vie heidän viestiään eteenpäin.

Alakoski pohtii paljon elämäkerrallisuutta. Sitä mitä lähteet kertovat, miten ne kertovat ja mitä ne jättävät kertomatta. Miten kuva ihmisestä muodostuu? Miten ihminen muistaa?

Haluan kertoa, mutta missä muodossa historiani voi kertoa? Kirjoitan ulospäin ja samalla sisäänpäin. Miten monta kirjaa vaaditaan muuttamaan asiantuntijoiden mustavalkoiset muistiinpanot väriksi. Muistiinpanoja kirjoittaneet kädet eivät tunteneet vastaleivotun leivän tuoksua, eivät kuulleet naurua, eivät nähneet auringonsäteiden tunkeutuvan keittiön ikkunasta sisään, eivät kuulleet pulujen balladeja. Niitä muistiinpanoja kirjoittaneet kädet eivät näe miten kaipaamme toisiamme. (KL s, 161)

Köyhän lokakuu on äärimmäisen tärkeä kirja ja käsittelee tematiikkaa, joka Suomessakin on mitä ajankohtaisin ja ikävä kyllä tuntuu siltä, että ajankohtaisuus vain lisääntyy koko ajan. Oma kappaleeni, jonka löysin kirpputorilta, on täynnä hiirenkorvia. Ne kertovat siitä, että Alakosken kirjassa olisi ollut pohdittavaa paljon enemmän kuin yhden blogipostauksen verran. Ne ovat myös merkkejä, joihin varmasti palaan uudelleen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös OmppuAlma KalmaHanna ja Karoliina

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kirjamessulippujen voittaja ja elokuvasuositus



Kirjamessuliput on arvottu. Arvonta suoritettiin perinteisellä lippulappu -systeemillä ja voittajaksi nousi Sara. Onnea ja hauskoja messuja sinulle!

Kuva: UPI-media


Kävin viikolla katsomassa yhden vuoden koskettavimmista leffoista. Richard Linklaterin Boyhood (linkki vie Episodin arvosteluun, josta voi lukea elokuvasta tarkemmin ja samalla katsoa leffan trailerin) vei sydämen mennessään. Boyhood on Mason-pojan kasvutarina 6-vuotiaasta aikuisuuden kynnykselle ja samalla seurataan hänen perheensä, äitinsä, sisarensa ja isänsä elämää. Isä ja äiti ovat eronneet ja lapset asuvat äitinsä luona. Pienen irtioton jälkeen isäkin palaa kuvioihin ja lapset tapaavat häntä epäsäännöllisen säännöllisesti. Vuosien mittaan mukaan mahtuvat myös vanhempien uudet puolisot, eikä kaikki mene aina niin kuin ehkä oli toivottu. Vanhempien ja lasten keskinäiset suhteet pysyvät kuitenkin hyvinä.  Masonia esittää ihastuttava Ellar Coltrane, äitinä on Patricia Arquette, sisarena ohjaajan tytär Lorelei Linklater ja isänä Linklaterin aiemmistakin elokuvista (Rakkautta ennen -trilogia) tuttu Ethan Hawke. Elokuvaa kuvattiin 12 vuoden ajan ja jokainen näistä näyttelijöistä oli mukana koko prosessin ajan.

Boyhood ei viehätä niinkään juonenkäänteillään tai erityisen raflaavalla tarinallaan, vaan tavallisen perhearjen ja tavallisten ihmisten tarkkanäköisellä kuvauksella.  Kaikki se, mikä kuuluu lapsiperheen arkeen, iloineen ja suruineen saa Boyhoodissa kauniin kuvauksen. Aika kuluu, lapset kasvavat ja siinä samassa vanhemmat elävät omaa elämäänsä kuten parhaiten taitavat.

Omaa katsomiskokemustani herkisti ehkä se, että elokuva tuli niin lähelle omaa elämää. Samanlaisia sisarusten välisiä kahnauksia, mutta myös kiintymyksenosoituksia kuin Boyhoodissa on tässä tullut todistettua vuosien myötä myös omassa perheessä. Tuttua oli myös se, miten nuoret hakevat rajojaan ja miten he vähitellen irtautuvat yhä enemmän omaan elämäänsä, kunnes viimein muuttavat kokonaan pois. Meillä täällä on vielä pari kotona asuvaa, mutta jo muutaman vuoden kuluttua saadaan opetella miehen kanssa elämään taas kahdestaan. Tuttuja ovat siis ne tunteet, joiden kanssa Boyhoodin Olivia -äiti kipuilee, kun viimeinenkin poikanen lentää pesästä. Toisaalta se on riemullista, mutta toisaalta myös äärimmäisen haikeaa. Tulee fiilis: tässäkö tämä nyt oli!

Menkää ja katsokaa itse!



Vielä loppuun lähtee iso kiitos Norjaan yhdelle blogini lukijoista. On mahtavaa, että teitä ihmisiä on siellä nettipiuhojen toisessa päässä ja välillä annatte kuulua itsestänne niin kauniilla tavalla. Kiitos siis lapasista! Ovat kauniit ja hyvinkin tarpeelliset tällaiselle käsistään palelijalle. Kiitos!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Martti Haavio: Nuoruusvuodet. Kronikka vuosilta 1906-1924.



Martti Haavio: Nuoruusvuodet. Kronikka vuosilta 1906-1924. WSOY 1999 (Ens. painos 1972). 611 s.

Kun nyt palauttelen mieleeni Tottijärven-kautemme tapauksia, tukeudun lähinnä muistiini, pahoitellen tuon verrattoman inspiraation vallassa luodun "teoksen [koulupoikana kirjoitettu Muistojen kirja] muiden sivujen tuhoutumista. "Tiedä", sanoi Jules Payot, ylioppilasvuosieni auktoriteetti, "että muisti on hauras. Muistelmat eivät ole historiaa." (NV. s. 2)

Olen lueskellut hiljakseen Martti Haavion muistelmateosta Nuoruusvuodet. Kronikka vuosilta 1906-1924, jonka löysin kesällä kirppikseltä. Kirjassa runoilija, kansanrunouden professori Martti Haavio palaa sukunsa ja perheensä vaiheisiin ja lapsuutensa ja nuoruutensa vuosiin.

Haavio syntyi vuonna 1899 ja asui ensi vuotensa Tottijärven pappilassa, josta muutti vuonna 1907 Yläneelle, Satakuntaan, jonne Haavion isä oli nimitetty kirkkoherraksi. Samana vuonna Martti ja hänen kolme sisarustaan jäivät puoliorvoiksi, kun heidän äitinsä kuoli. Yläneeltä Martin tie vei Turkuun kouluun, kun hän aloitti opintonsa Turun Suomalaisessa klassillisessa lyseossa. Ylioppilaaksi Martti pääsi muun ikäluokkansa tavoin keväällä 1918 ilman ylioppilastutkintoa ja jo samana vuonna hänen tiensä vei pääkaupunkiin, jossa hän aloitteli yliopisto-opiskeluja ja heittäytyi opiskelijaelämän pyörteisiin.

Haavion teos perustuu sekä muistikuviin että dokumenttiaineistoon. Dokumenteista keskeisimpiä ovat päiväkirjat ja kirjeet. Sellaisinaan nämä dokumentit eivät ole kuitenkaan kirjaan päätyneet, vaan Haavio on valikoinut ja muokannut aineistoa melko raskaalla kädellä. Hänen tavoitteenaan on ollut kuvan luominen "vapaa Suomen ensimmäisen ylioppilassukupolven" tunnoista, aatteista ja ihanteista. Kuvatuksi tulevat niin kouluaika Turussa, sisällissodan vuodet valkoisen koulupojan silmin nähtynä, yliopisto-opinnot, inspiroivat tai vähemmän inspiroivat opettajat, toveripiirin muodostuminen, heimoaatteen ja Viro-innostuksen nousu ja Akateemisen Karjala-Seuran ensi vuodet. Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin miehinen maailma, jossa naisten olemassaolo ei näy eikä tunnu.

Olin vähän ihmeissäni tästä ratkaisusta, koska muistelin Katarina Eskolan toimittamasta Martti Haavion ja Elsa Enäjärvi-Haavion parielämäkertasarjasta, että Haavio oli tavannut tulevan vaimonsa Elsa Enäjärven jo opiskelujensa alkuaikoina ja rakastunut tähän lähes ensisilmäyksellä. Näistä tunteista ei Nuoruuden kronikassa ole kuitenkaan sanaakaan. Minun olikin kaivettava esiin Eskolan toimittaman parielämäkerran ensimmäinen osa Kahden. Martti Haavion ja Elsa Enäjärven päiväkirjat ja kirjeet 1920-1927 ja katsottava, mitä pariskunnan tytär Eskola asiasta mainitsee. Eskola kirjoittaa:

Martti Haavio ei kerro hienosti rakennetussa Nuoruusvuodet -teoksessaan 1920-luvun aktiivistumisvuosina Elsa Enäjärven kanssa jakamistaan pyrkimyksistä hankkia tieteellistä tietoa rationaalisen ajattelun pohjaksi. Hän ei kerro siitä, kuinka he vaikuttivat toistensa ratkaisuihin eikä siitä, millaista vuoropuhelua he keskenään kävivät osallistuessaan 1920-luvun Suomen ensimmäisen ylioppilaspolven isänmaallis-kansallisiin liikkeisiin ja Tulenkantajien piirissä virinneisiin kirjallisuuden ja taiteen modernisoimishankkeisiin. Hän vaikenee myös rakastumisestaan ja rakkaudestaan Elsaan. (K. s. 17)

Eskolan sanoin Haavio mykisti Enäjärven ja sulki muistelmiensa ulkopuolelle tärkeimmän ihmissuhteensa. Hän miettii syitä siihen, miksi hänen isänsä päätyi tälläiseen ratkaisuun: Ehkä isäni halusi olla hienotunteinen ja armahtava. Ehkä hän halusi säästää paitsi itseään myös lapsiaan jättämällä kertomatta pettymyksistä, joita rakkauteen opettelemiseen liittyi. (K. s.19) Eskola pohtii myös sitä, että kenties tunteista puhuminen oli Martti Haaviolle vaikeaa. Haavion ja Enäjärven rakkauden ensimmäiset vuodet, mutta myös viimeiset vuodet ennen Enäjärven kuolemaa syöpään vuonna 1952 olivat vaikeita. Viimeisiin vuosiin toi omat jännitteensä Haavion rakastuminen runoilija Aale Tynniin, jonka kanssa hän sitten myöhemmin avioituikin. Tässä voisi siis ajatella myös niin, että Haavio vaiensi Enäjärven solidaarisuudesta Tynniä kohtaan, että vaikenemisen taustalla oli Haavion ja Tynnin välinen suhde. Yhtenä syynä Eskola tuo esiin myös sen, että 1970-luvulla muistelmat ja elämäkerrat vaikenivat monista asioista. Usein vaikenemisen kohteena olivat juuri yksityiseen, ja erityisesti tunnemaailmaan, liittyvät asiat. Olen itse törmännyt samanlaiseen yksityisen ja julkisen elämän epätaspainoiseen suhteeseen omassa tutkimuksessani. Yksityistä, henkilökohtaista elämää ei ole pidetty kertomisen arvoisena tai sitä on tarkastelu pelkästään julkisen perspektiivin läpi.

Eskolan Kahden -teoksessa tulevat julki Haavion nuoruuden päiväkirjasivut sellaisinaan, kuin nuori Haavio ne oli aikanaan kirjoittanut. Sieltä ei kuitenkaan löydy kaikkia niitä päiväkirjasivuja, joita Nuoruusvuodet -teoksessa Haavio päiväkirjanaan esittää. Eskolan mukaan osa päiväkirjamerkinnöiltä vaikuttavista tekstijaksoista saattoivat olla kirjeistä sukulaisisille ja ystäville.

Nuoruusvuodet oli ajoittain vähän puuduttavaa, mutta oli siinä paljon hyvääkin. Ensinnäkin Haavio luo mielenkiintoista kuvaa itsenäisen Suomen ensimmäisen polven ylioppilaista ja heidän aatemaailmastaan. Tämäkin liittyy osin myös omaan tutkimukseeni ja on siksi kiinnostavaa.Toiseksi pidin siitä, että olin löytävinäni Haavion kerronnasta aika ajoin melko ironisen ja humoristisen kertojaotteen. Hän katseli huvittunut pilke silmäkulmassaan sitä nuorta poikaa ja miestä, joka hän aikoinaan oli ollut. Kolmanneksi löysin myös paljon tutunkuuloista murredialogia. Yläneellä kasvaneella Haaviolla oli länsirannikon murre hallussaan ja minulle, Yläneen naapuripitäjässä (melkein) Eurassa kasvaneelle, puheenparressa oli paljon tuttua.

Kahden. Martti Haavion ja Elsa Enäjärven päiväkirjat ja kirjeet 1920-1927. Toim. Katarina Eskola. WSOY 1999.

Olen joskus aiemmin blogannut parielämäkertasarjan toisesta osasta Yhdessä. Martti Haavion ja Elsa Enäjärvi-Haavion päiväkirjeet ja kirjeet 1928-1939. sekä Eskolan kirjasta Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin, jossa hän kirjoittanut äitinsä tyttöaikaisista päiväkirjoista. Blogattuna on myös Mikko-Olavi Seppälän ja Riitta Seppälän elämäkerta Aale Tynnistä

torstai 9. lokakuuta 2014

Helsingin kirjamessujen ennakkotunnelmia ja pääsylippuarvonta



Helsingin kirjamessut starttaavat 23.10 ja ja jatkuvat sunnuntaihin 26.10 saakka. Tällöin messukeskus vilisee kirjailijoita, lukijoita, kustantajien edustajia, antikvariaattien pitäjiä ja muita kirjojen rakastajia.

Itse olin viime vuonna ensi kertaa messuilla oikein pitemmän kaavan mukaan ja nautin kovasti tunnelmasta. Ohjelma oli niin monipuolista, että mielenkiintoista nähtävää ja kuunneltavaa olisi löytynyt lähes hetkeen kuin hetkeen. Puhumattakaan siitä, että erityisesti antikvariaattien kirjapöytiä oli hauska kaivella yllätyksellisten löytöjen toivossa.

Samaa voi sanoa tämän vuoden ohjelmatarjonnasta. Tämän vuoden teemamaana on Italia ja sen kirjallisuus. Tällä hetkellä olen messuilla ainakin perjantain 24.10 ja ajattelinkin tehdä sitä varten itselleni tärppilistan ja nostaa esiin muutamia minua kiinnostavia esityksiä. Kaikkia en todennäköisesti jaksa tai ehdi toteuttaa, mutta voin sitten paikan päällä valita mihin kulloinkin menen.

Sen jo tiedän, että perjantaina kello 16-17 päivystän muutaman muun kirjabloggaajan kanssa Boknäsin osastolla (6g85). Sieltä on löydettävissä bloggaajia messujen jokaisena päivänä usean tunnin ajan. Tervetuloa siis sinne juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia meidän bloggaajien kanssa.

Seuraavat messulehdestä bongatut esitykset kiinnostavat perjantaina 24.10:

Aleksis Kivi -lava 

12.00 Historian professori Matti Klinge kertoo uusimmasta muistelmateoksestaan Uppsalasta Pariisiin - tiedettä ja politiikkaa. Luin viime vuonna Klingen muistelmien ensimmäisen osan Kadonnutta aikaa löytämässä. Silloin tuumin, että en ehkä toista osaa lue, mutta nyt se on kuitenkin kummasti alkanut kiinnostaa. 

13.30 Legendaarinen oman tiensä kulkija Jörn Donner kertoo, kuinka hänestä tuli kirjailija.

18.30 Oman tiensä kulkija on myös Ville Haapasalo, jonka uusin, yhdessä Kauko Röyhkän ja Juha Metson kanssa kokoonpantu kirja Et muuten tätäkään usko - Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä valottaa Villen uskomattomia vaiheita Venäjällä. Todennäköisesti luvassa on villemäisen värikästä replikoinita ja esiintymistä.

Mika Waltari -lava

15.30 Hannu Mäkelän muistelmien kolmas osa Muistan - oppivuodet on ilmestynyt. En ole aiempia osia lukenut, mutta tämä kiinnostaisi. Pidän myös Mäkelästä esiintyjänä, häntä on mukava kuunnella. 

16.00 Heti Mäkelän perään on haastattelussa toinen suosikkini Tuula-Liina Varis, jonka uusin teos Naisen paras ystävä on yksi tämän syksyn must-kirjoista. Olen lukenut lähes koko Variksen tuotannon, enkä ole kertaakaan pettynyt. Varista haastattelee piispa Irja Askola ja tämä tuo varmaan keskusteluun oman ulottuvuutensa. (Ikävä kyllä, tällöin olen juuri päivystysvuorossa, mutta tiedoksi teille muille)

Kirjakahvila

11.30 Luvassa on varmasti kiihkeää keskustelua, kun ääneen pääsevät puolueidensa nuoret toivot Vasemmistoliiton Li Andersson ja Kokoomuksen Susanna Koski. Naiset kävivät arvokeskustelua kirjeitse ja kirjeet koottiin kirjaksi Punavihreä, sinivalkoinen.

15.00 Iki-ihana Aulikki Oksanen täyttää tänä vuonna 70-vuotta ja juhlan kunniaksi ilmestyy kokoelmateos Helise taivas. Valitut runot 1964-2014. Oksasta haastattelee Touko Siltala ja mukana on myös Vuokko Hovatta, joka laulaa Oksasen teksteihin sävellettyjä lauluja.

Eino Leino -lava

13.00 Anna Kortelaisen haastateltavina ovat Luvattu maa - Suur-Suomen unelma ja unohdus -kirjan toimittajat ja kirjoittajat  Sari Näre ja Jenni Kirves. Kirjassa uuden sotahistorian tutkijat käsittelevät eri näkökulmista jatkosodan aikaista Suur-Suomi-ideologiaa ja -politiikkaa. Kirja kiinnostaa kovasti, mutta en ole vielä onnistunut saamaan sitä käsiini. 

Katri Vala -lava

13.30 Agneta Rahikaisen elämäkertateos Edith Södergranista Edith. Runoilijan elämä ja myytti oli yksi tämän vuoden lukuelämyksistä ja olisi mielenkiintoista päästä kuuntelemaan, mitä Rahikainen kertoo kirjastaan.

Aino -lava

10.00 Ydin-lehden järjestämä keskustelutilaisuus globaaleista muuttoliikkeistä, sodan ja väkivallan vaikutuksista ja niiden aiheuttamasta pakolaisuudesta. Arja Alho haastattelee Hassan Blasimia ja Sirpa Kähköstä. 

14.00 Ensi vuosi on nimetty Kirjan vuodeksi ja sen lähtölaukauksena keskustellaan Laila Hirvisaaren, Sofi Oksasen, Jörn Donnerin ja Harri Kalhan toimesta kirja-alan tulevaisuudesta. Keskustelun puheenjohtajana toimii Tero Liukkonen.

Ja nyt sitten siihen otsikossa luvattuun pääsylippuarvontaan. Sain kirjamessuilta arvottavaksi kaksi pääsylippua lukijoideni keskuudessa. Jos siis olet kiinnostunut saamaan lipun itsellesi ja ystävällesi, niin hihkaise asiasta kommenttilootassa  16.10 mennessä. Olisi samalla kiva kuulla, mitä itse odotat messuilta eniten.

Messuilemisiin!