keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Marraskuun makupalat



Marraskuu on jo vaihtunut joulukuuksi, joten on aika summata marraskuun aikana luetut kirjat. Postaamaan ehdin aikaisemmin Tuula-Liina Variksen kirjasta Naisen paras ystävä ja Wendy Lowerin Hitlerin raivottarista. Seuraavaksi lyhyesti muusta marraskuun kirjasadosta.

Julia Donner: "Oi, terve tarhurineito...". Aino Sibeliuksen puutarha. Multikustannus Oy 2006. 93 s. Kirjastolaina.

Julia Donnerin teos "Oi, terve tarhurineito..." on viehkeä pieni teos ja kulttuurihistoriallinen tutkielma Aino Sibeliuksesta ja hänen puutarhastaan Ainolassa Järvenpäässä. Se sopii mainiosti piristämään harmaata marraskuuta.

Aino ja Jean Sibeliuksen Ainola oli yksi Tuusulan Rantatien taiteilijakodeista, joista olen kirjoittanut muun muassa tässä postauksessa.

Donner tulkitsee Ainolan puutarhan Aino Sibeliuksen omaksi tilaksi, joka tarjosi hengähdystauon niistä vaatimuksista, joita yhteiskunta, koti ja avioliitto naiselle asettivat. Puutarhaan Aino kanavoi oman luovuutensa ja se oli paikka tunteiden, sekä ilon että surun, tuuletukselle. Puutarhasta muodostui perheen ohella hänen elämäntyönsä.

Puutarhalla oli sekä esteettinen että käytännön taloudellinen merkityksensä. Samalla kun se tarjosi iloa silmälle ja paikan rauhoittumiseen, se tarjosi myös mahdollisuuden omavaraisuuteen monien tuotteiden kohdalla.

Kirja on kuvitettu kauniisti Taneli Eskolan valokuvilla ja Markus Konttisen piirustuksilla. Donnerin tekstiä elävöittävät katkelmat Aino Sibeliuksen kirjeistä.

Bongasin kirjan Marialta.

Simone de Beauvoir: Kutsuvieras L’invitée suom. Mirja Bolgár) Kirjayhtymä 1985. 461 s. Kirjastolaina

Kutsuvieras on  Simone de Beauvoirin esikoisteos, joka ilmestyi vuonna 1943. Kirjassa de Beauvoir tarkastelee omiin kokemuksiinsa pohjautuen kolmen ihmisen, Françoisen, Pierren ja Xavièren muodostamaa kolmoisuhdetta. Françoisen ja Pierren parisuhteeseen kolmanneksi nousee Françoisen ystävä ja suojatti, nuori Xavière, joka läsnäolollaan ja käytöksellään sekoittaa pariskunnan entisen elämän kaavat. Periaatteessa kukin heistä hyväksyy kolmoisuhteen, mutta pinnan alla kuohuvat erilaiset jännitteet ja eksistentialistiset pohdinnat. 

Suomentaja Mirja Bolgár toteaa kirjaan laatimissaan alkusanoissa, että kirjaa ei pidä lukea banaalina triangelidraamana. Hän näkee sen Beauvoirin yrityksenä kuvata hänen ja Jean-Paul Sartren elämään astuneen nuoren naisen vaikutusta ja uudentyyppisen rakkauden toiveita ja pettymyksiä. Itselleni tämä jäi vähän näiden kahden lukukokemuksen väliin. Ajoittain pidin sitä banaaliakin banaalimpana rakkausdraamana ja tuskailin erityisesti Françoisen kyvyttömyyttä irtautua ja toisaalta ärsyynnyin Pierren lepsuudesta ja Xavièren temppuiluista. Toisaalta oli kiinnostavaa seurata, miten Françoise jatkuvasti pyrki älyllistämään suhteen osatekijöitä ja peilaamaan omaa identiteettiään suhteessa toisiin.

Mielenkiintoista kirjassa oli ajankuva ja Pariisin kuvaus. Sodan varjo leijuu uhkaavana ja Pariisi sykkii kuumeista elämää vuorokauden ympäri. Montparnassen  kahviloissa taiteilijat tapaavat toisiaan, keskustelevat, juovat viiniä, viskiä ja akvaviittia ja tanssivat läpi yön.

Olen aikaisemmin lukenut de Beauvoirilta Mandariinit, josta pidin kovasti. Ajoittaisesta kiinnostavuudestaan huolimatta Kutsuvieras ei samaan yltänyt.

Liisa on kirjoittanut Kutsuvieraasta Lukulamppuun.

Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat. Teos 2014. 578 s.

Päiväkirjan mukaan olen lukenut Augustinuksen tunnustuksia englanniksi. Päiväkirjasta löytyi hänen sanomansa: "The evolution of the heart is the real stuff of autobiography". Siihen aikaan ei tullut mieleenikään, että kirjoittaisin muistelmat tai omaelämäkerran. Nyt kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin olen Augustinuksen lauseesta samaa mieltä. Tärkeintä ei ole menestys, maine ja kunnia, eivät ulkonaiset saavutukset ja merkittävät tuttavuudet, vaan sydämen kehitys. (UM s. 348)

Heti alkuun täytyy myöntää, että en ole ennen tätä lukenut yhtään teosta Anita Konkalta, mutta tämän kirjan myötä kiinnostuin hänen tuotannostaan. Olisin halunnut tästä kirjasta tehdä perusteellisemman postauksen, mutta kirja pitää palauttaa kirjastoon, joten tyydyn rääppimään jotain mitä mieleen on jäänyt (luin kirjan jo pari viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt bloggaamaan). Tuon alun lainauksen kirjoitin ylös muistikirjaani, sillä se kuvaa hyvin Konkan muistelmien luonnetta "keskeisintä on sydämen kehitys".

Konkka syntyi kahden taiteilijan perheeseen vuonna 1941. Hänen äitinsä oli taidemaalari Anja Konkka ja isä inkeriläissyntyinen kirjailija Juhani Konkka, joka tunnetaan erityisesti venäläisten klassikoiden suomentajana. Anitan ollessa murrosiässä vanhemmat erosivat riitaisaksi käyneestä avioliitostaan ja  Anita irtautui omaan elämäänsä. Hän lähti opiskelemaan, teki pätkätöitä, perusti perheen, erosi, sai vihdoin jalkansa kustantamon oven väliin ja esikoisteos Irti näki päivänvalon vuonna 1970.

Konkan muistelmat avaavat kiinnostavan näkökulman kirjailijan sekä ulkoiseen että sisäiseen elämään. Hän pohdiskelee omaa kirjailijuuttaan, vertaa sitä muihin ja korostaa haluaa tulla omillaan toimeen. Siksi esimerkiksi hänen pitkä ja polveileva rakkaussuhteensa Hannu Salamaan tulee laajemmin päivänvaloon vasta tämän teoksen myötä. Ystävyys tulipalossa menehtyneen Raija Siekkisen kanssa oli myös Konkalle merkityksellistä. Konkka kuvaa paljon myös matkojaan eri puolille Eurooppaa. Pienenkin apurahan turvin saattoi lähteä pidemmäksi aikaa pois Suomesta, tosin vasta sitten kun lapset olivat niin suuria, että pärjäsivät ilman äitiä. Irtautuminen arkisesta elämästä auttoi kirjoittamisessa, esimerkiksi Talvi Ravennassa syntyi kolmessa kuukaudessa Marina di Ravennassa Italiassa, jonne Konkka oli lähtenyt äitinsä jalanjäljille.

Konkka kirjoittaa elämästään kaunistelemattomasti ja rehellisesti. Monesti lukiessa tulivat mieleen Aila Meriluodon julkaistut päiväkirjat ja niiden rohkeus ja ajoittainen rujous. Päiväkirjat, sekä tavalliset että unipäiväkirjat, ovat kulkeneet Konkankin mukana ja toimivat hänen muistinsa tukena.

Kaiken kaikkiaan pidin kovasti Unennäkijän muistelmista, jopa niin, että ajattelin kirjan jossain vaiheessa hankkia omaan hyllyyni. Kirjassa on paljon sellaista kirjailijuuden, kirjoittamisen ja kirjoittajana toimimisen reflektointia, johon haluaisin palata uudelleen.

Pakko vielä lainata tähän loppuun Konkan näkemys Simone de Beauvoirin ja Jean Paul Sartren suhteesta, ikään kuin yhdistämään kahta lukemaani kirjaa. Konkka peilasi omaa suhdettaan Salaman kanssa näiden kahden ranskalaisen intellektuellin suhteeseen:

Pelkkä ajatuskin ahdisti, se että minusta tulisi ennen pitkää Beauvoirin kaltainen. Hän oli niin masentunut nainen, että oli suostunut mihin tahansa, jottei Sartre olisi hylännyt häntä. He olivat tehneet sopimuksen, että eivät sitoisi toisiaan, vaan sallisivat kummankin toteuttaa sukupuolista vapauttaan myös muissa suhteissa, ja olisivat täysin avoimia ja rehellisiä toisilleen. [...] Sekä hän että Sartre elivät liiaksi päänsä sisässä, liian etäällä todellisuudesta, niin että heidän oli vaikeata käsittää miehen ja naisen suhteen tosiasioita. Ellei Beauvoir olisi ollut niin depressiivinen, hänellä olisi ehkä ollut voimia jättää Sartre. (UM s. 429-430)

4 kommenttia:

  1. Mielettömän hieno kuva! ♥

    Ja oi, tuon Donnerin Aino Sibelius -kirjan haluan ehdottomasti lukea. Kävimme sillä Porvoon-kesäreissullamme myös Ainolassa, ja se Ainon puutarha oli niin kaunis että huh. Muutakin kiinnostavaa olet lukenut. de Beauvoiria on pitänyt kokeilemani jo pitkään, joten kiitos muistutuksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara!

      Oi, olen nähnyt ne sinun ihanat kuvasi Ainolasta. Aivan mahtavia. Suosittelen myös Donnerin kirjaa kun sinulla nyt on takanasi tuo vierailu autenttisilla paikoilla.

      Poista
  2. Simone de Beauvoir on tärkeä kirjailija minulle. Aikoinaan aloitin hänen tuotantoonsa tutustumisen Murtuneella naisella. Hämmennyin, kun löysin tänä vuonna teoksen, joka minulta uupui eli Onko Sade poltettava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, minulle de Beauvoirin omaelämäkerralliset teokset ja Mandariinit ovat olleet hyviiä lukukokemuksia, tosin muuhun hänen tuotantoonsa en ole kovin paljon ehtinyt tutustuakkaan.

      Poista