sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kannattaa varoa sanojaan


Eilen lauantaina olin lentopalloturnauksessa. Ennen viimeistä peliä juteltiin pelikavereiden kanssa vuosien aikana syntyneistä vammoista. Lentopallossa nilkkavammat ovat hyvin tavallisia ja niistä oli monella kokemusta. Itse saatoin sanoa, että olin niiltä välttynyt kokonaan yli neljänkymmenen pelivuoden aikana. Ei olisi kannattanut. Viimeinen peli oli vielä edessä. Hyppäsin torjuntaan ja tulin alas toisen pelaajan jalan päälle ja nilkka vääntyi. Tiesin heti, että nyt sattui vähän pahempi haaveri. Hetkessä jalka turposi ja alkoi sinertää. Sain asiaankuuluvan hoidon kentän laidalla, jossa odottelin, että peli päättyisi ja pääsisimme kotiin.

Porvooseen päästyämme menin sairaalan päivystykseen, jossa jalka kuvattiin. Kuvista ei onneksi murtumaa löytynyt, mutta seuraavat päivät saan köpötellä kepeillä. Se tarkoittaa sitä, että odottamani ja haaveilemani Tarton matka peruuntuu. Harmittaa todella paljon, mutta elättelen vielä toivetta, että saisin sen siirrettyä. Katsotaan!

Tulevat päivät vietän siis hiljaista kotielämää. No, onpa aikaa lukea, ajatella ja kirjoittaa. Arkiset askareet delegoin toislle.

16 kommenttia:

  1. Nilkkavammat ovat ikäviä, paranemisia :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä Jaana toiselta hiljaista kotielämää viettävältä. Pikaista paranemista ja kevättä kohti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Nyt tuntuu olo vähän orvolta täällä yksin, kun muu perhe lähti töihin ja kouluun ja mä vaan kökötön päivän neljän seinä sisällä. Mutta joo, kyllä se tästä. Kevättä kohti :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Inna Vaara, sain rohkaisevia uutisia sen suhteen, että ehkä saan matkan siirrettyä terveempään ajankohtaan.

      Poista
  4. Voihan! Meillä oli myös perheen lentopallonpelaajalla viime kuussa sama tilanne ja kovin samannäköinen vamma. Kivut hävisivät onneksi äkkiä, mutta turvotus kesti pitkään. Pikaista paranemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ai teilläkin. Tosiaan, lentopalloilijan yleinen vamma. Kivut ovat multakin lähes hävinneet, mutta jalka on edelleen kuin limppu.

      Kiitos!

      Poista
  5. No voihan kehveli, kun kävi kurjasti. Onneksi ei kuitenkaan murtumaa. Nyt vain malttia ja lepuuttelua, että saat jalan kuntoon. Paranemisia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiitos! Tosiaan oli onni, että selvisin ilman murtumaa.

      Poista
  6. Voi harmi! Onneksi ei ollut murtumaa. Nilkkavammat ovat tuttuja, muistissa ovat pitkät sairaslomat.
    Nyt sitten ohjeiden mukaista oloa ja lepoa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Yritän ottaa levon kannalta, vaikka vähän vaikeaa se on mun luonnollani :)

      Poista
  7. Oi joi! Jaana, suhtauduit heti juuri niin kuin pitääkin ja on järkevää eli löysit hyviä puolia tilanteesta. Vielä yksi hyvä asia: sait tietää, että sinulla ei ole osteoporoosia, kun luu kesti murtumatta. :)

    VastaaPoista
  8. Tuo on kyllä ihan hirmuisen harmillinen juttu, ja tuli oikein paha mieli puolestasi kun tästä kuulin. Mutta onneksi mitään ei murtunut, onneksi olet noin ihana ja valoisa, ja (onneksi?) on nyt kuitenkin sitä luku-, miettimis- ja kirjoitusaikaa. Toivottavasti pääset Tarttoon, eli että matkan siirtäminen onnistuisi. Pikaista paranemista suosikkiporvoolaiselleni! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti, ihana, ihana Sari. Todennäköisesti saan uuden mahdollisuuden Tarton suhteen, joten sikäli ei hätiä mitiä. Nyt pitäisi löytää vaan se työmoodi kirjoittamisen suhteen kahden päivän sohvalla loikoilun jälkeen.

      Poista