perjantai 27. maaliskuuta 2015

Joni Skiftesvik - Valkoinen Toyota vei vaimoni



Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni. WSOY, 2014. 246

Ensimmäiset kertomukseni muistan kirjoittaneeni kansakoulussa ainevihkooni luonnosta ja kotini ympäristöstä. Kirjoitin talvisesta koulutiestä, puuta naksuttavasta tikasta, jalkojen alla narskuvasta pakkaslumesta, raakkuvasta variksesta, nauravasta harakasta ja mäkeä ylös ärhentelevästä tukkiautosta. Sain lukea aineeni luokan edessä. Se tuntui hyvältä. (VTVV, s. 212)

Suomalaiset keski-ikäiset mieskirjailijat ovat viime aikoina oikein joukolla alkaneet muistelmaan mennyttä elämäänsä. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa Hannu Väisänen, Jari Tervo, Olli Jalonen ja Hannu Mäkelä. Ainakin. Joukkoon on myös liittynyt Joni Skiftesvik, jonka teos Valkoinen Toyota vei vaimoni, palkittiin helmikuussa Runeberg-palkinnolla. Kirjabloggaajat innostuivat joukolla kirjoittamaan kirjasta vähän palkinnon julkistamisen jälkeen ja Kirsin kirjanurkasta löydät linkkejä kirjasta tehtyihin bloggauksiin. Itse en mukaan tällöin ehtinyt, sillä Porvoossa kirjaa joutui jonottamaan aina näihin päiviin saakka. Ilman kirjan saamaa palkintoa ja kirjabloggaajien aktiivisuutta olisin tuskin kirjaa lukenut ja se olisi ollut sääli, sillä kirja on erinomainen. Tämä oli ensimmäinen tutustumiseni Skiftesvikin laajaan tuotantoon ja yllätyin todellakin positiivisesti.

Teos on saanut nimensä alle määritteen "Elämänkuvia", joka sinällään kuvaa teoksen sisältöä hienosti. Skiftesvik luo elämänsä tarinaa fragmentaaristen kuvien kautta, joista kuitenkin lopulta piirtyy kokonaiskuva joka lähtee lapsuudesta ja ulottuu tähän hetkeen. Hän kuljettaa rinnan nykyhetkeä ja mennyttä ja kertoo tapahtumista minä-kertojan suulla.

Skiftesvik lähtee liikkeelle nykyhetkestä, jossa Hilkka-vaimolle on vihdoin luvassa uusi sydän oman sairaan tilalle ja sitä varten hänen on kiireesti lähdettävä Helsinkiin. Soitetaan taksi ja kohta pihalle kaartaa valkoinen toyota, jonka kyytiin vaimo saattajaksi lähtevien tyttärien kanssa kiipeää. Oman huonon terveydentilansa vuoksi Skiftesvik ei voi lähteä vaimonsa tueksi, vaan pian häntä jo viedään ambulanssilla kohti Oulun sairaalaa, jossa kipujen syyksi paljastuu repeämä aortassa. Vakava terveydellinen tilanne saa kirjailijan kääntämään katseensa menneisyyteen ja piirtämään kuvaa siitä, mitä on ollut aiemmin ja mitä on tänä päivänä. Kirjan sivuille kertyy muistojen ja ihmisten kavalkadi, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Onnelliset hetket lomittuvat surullisiin, traagiset humoristisiin ja tuloksena elämäksi kutsuttu mosaiikki. Koskettavinta kirjassa on kuvaus Skiftesvikien 10-vuotiaan Kim-pojan, hänen, josta isona piti tulla taivaankorjaaja, hukkumiskuolema.

Kim oli aivan vakava.
- Tähdet ovat taivaan reikiä ja kun minä kasvan suureksi, minä panen ne tukkoon, ettei vesi sada rei'istä enää meidän niskaan. Eikä kenenkään niskaan, jotka ovat maanpallon päällä.
- Miten sinä osaat panna ne tukkoon?
Kim nauroi suullaan ja kirkkailla silmillään, koko pikkumiehen kasvoilla.
- Kyllä minä osaan. Minusta tulee taivaankorjaaja. ( VTVV, 206)

Skiftesvikin tapa kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa on hyvin pakottoman ja luonnollisen oloista ja sitä on helppo lukea. Hänellä on myös taito koskettaa.

Eläydyin niin paljon Skiftesvikien tilanteeseen, että minun oli pakko etsiä tietoja siitä, miten Hilkan ja Jonin kävi. Tämän haastattelun, joka on joulukuulta 2014, mukaan kaikki on tällä hetkellä hyvin. Hienoa!

9 kommenttia:

  1. Onpa hyvä, että sain postauksesi kautta muistutuksen tämän kirjan olemassaolosta. On nimittäin tämä(kin) kirja pitänyt lukea, mutta on tyystin unohtunut. Olen joskus vuosia sitten lukenut Skiftesvikiä ja pidin hänen tyylistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, juuri tämä blogien kautta saatava muistutus milloin mistäkin kirjasta on ehdottomasti yksi kirjablogien parhaista puolista. Silloin kun miettii, mitä lukisi tarvitsee vain selailla jotain kirjablogia, kun jo tarttuu haaviin monta potentiaalista kirjaa.

      Poista
  2. Skiftesvik on minulle blogiajan löytö. Taivaankorjaaja-tarinaa olen suorastaan pelännyt lukea, koska olen kuullut sen taustat. Tämän kirjan ostin ja aion mennä surua päin. Odotan tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Skiftesvikistä tuli minullekin blogiajan löytö :) Surusta huolimatta tässä kirjassa on paljon myös valoa ja positiivisuutta.

      Poista
  3. Tämä on upea, hieno kirja. Olen äärettömän iloinen, että tulin kirjan (Kirsin ansiosta) lukeneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, samaa mieltä kirjan upeudesta ja siitä, että sen luin.

      Poista
  4. Sama täällä, minullekin tämä oli eka tutustuminen Skiftevikiin, mutta ei jää viimeisesti, pidin kirjasta paljon.
    Ja ihanaa kun keksit googletella, jäi tääll'kin vaivaamaan, että kuinka kaikessa mahtoi käydä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, oli ihan pakko googletella, sen verran jäi asia vaivaamaan :)

      Poista
  5. Skiftesvik on ollut pitkään luettavien listallani, mutta kerta toisensa jälkeen olen laittanut hänen kirjansa lainaamattomana takaisin kirjaston hyllyyn. En vain ole saanut itseäni innostumaan. Ehkä aloitankin tästä hänen muistelmakirjastaan, Skiftesvik persoonana vaikuttaa tällä hetkellä hänen fiktiivistä tuotantoaan kiinnostavammalta!

    VastaaPoista