tiistai 14. huhtikuuta 2015

Dostojevskin vuodet Siperiassa - Vankeuden kokemuksesta ja kuvauksesta


Eilen (13.4.) jatkui Helsingin Kaisaniemessä Metsätalossa luentosarja, jonka järjestäjinä toimivat Venäläisen kirjallisuuden seura ja Helsingin yliopiston Nykykielten laitos, Venäjän kieli ja kirjallisuus. Luentosarjan aiheena on Fjodor Dostojevski. Eilen tilaisuuden puhujina olivat kirjalija Sirpa Kähkönen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman ja he saivat minutkin raahautumaan paikalle ensimmäistä kertaa. Aiemmin sarjassa ovat esiintyneet muun muassa Helsingin yliopiston Aleksanteri instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro, Venäjän kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen, joka eilen toimi tilaisuuden juontajana ja ilmeisesti on koko sarjan eräänlainen primus motor, ja teatteriohjaaja Kalle Holmberg. Venäläisen kirjallisuuden seuran Facebook -sivulta on löydettävissä videotallenteita aiemmista esityksistä.

Kähkönen ja Björkman esiintyivät samassa tilaisuudessa, sillä he halusivat molemmat puhua Dostojevskin vankila- ja armeijavuosista Siperiassa ja siitä, miten hän koki vankeuden ja miten hän sitä kuvasi, ennen kaikkea teoksessaan Muistelmia kuolleesta talosta. Björkman siteerasi myös useaan otteeseen Dostojevskin kirjeitä veljelleen Mihail Dostojevskille.

Dostojevski vangittiin keväällä 1849. Syynä oli kuuluminen ns. Petraševskin piiriin, jota pidettiin vallankumouksellisena salaseurana. Vangitsemisen jälkeen piiriläiset kuljetettiin Pietari-Paavalin linnoituksen vankilaan, jossa he joutuivat viettämään seuraavat yhdeksän kuukautta tietämättöminä tulevasta kohtalostaan. Joulukuun lopulla kohtalo irvisti heille julmasti. Heidät marssitettiin valmistelematta teloituskomppanian eteen ja hetken verran he olivat varmoja siitä, että viimeiset hetket ovat käsillä. Kyse oli kuitenkin valeteloituksesta. Kun he jo olivat valmistautumassa kuolemaan, teloitustapahtuma keskeytettiin ja kuolemantuomio muutettiin keisarin armahduksella vankilatuomioksi Siperiassa.

Kähkönen keskittyi esitelmässään pohtimaan, miksi ja miten kirjailija kirjoittaa vankeudesta ja hän nosi Dostojevskin vankilakuvausten rinnalle Anton Tšehovin teoksen Sahalin, jossa Tšehov kuvasi Sahalinin saarella näkemiensä rangaistuvankien oloja. Tšehov ei siis ollut itse kokijana samalla tavalla kuin Dostojevski, mutta hän kirjasi ylös kaiken näkemänsä, häntä ohjasi eräänlainen tutkimusmatkailijan mentaliteeetti. Dostojevskin kuvaus oli Kähkösen mukaan vankilan arjen tarkkaa havainnointia ja samalla se oli ihmisen mielivallan ja alennustilan kuvaamista. Tarkkoihin havaintoihinsa Dostojevski liitti runsaasti uskonnollista ja metafyysistä pohdintaa. Dostojevskiin verrattuna Tšehov oli huomattavasti pienieleisempi, mutta se ei kuitenkaan himmennä hänen tekstiensä vaikuttavuutta Kähkösen mielestä.

Kähkösen kiinnostus vankilaelämän kuvauksiin kumpuaa hänen oman sukunsa historiasta, jota hän on valottanut teoksessaan Vihan ja rakkauden liekit. Isoisän kokemukset poliittisena vankina 1930-luvun Suomessa jättivät jäljen koko perheeseen ja myös myöhempiin sukupolviin. Kähkösen mukaan Dostojevskin ja hänen isoisänsä vankilakokemuksista on löydettävissä paljon yhteneväisiä elementtejä. Itse olen törmännyt vastaaviin kokemuksiin vankilasta tutkiessani Elvi Sinervon kolmea jatkosodan aikaista vankilavuotta. Esimerkiksi sen, miten ahdistava kokemus monella purkautuu öiseen aikaan unensekaiseen kauhuhuutoon.

Kähkösen mukaan samalla kun kirjoitetaan vankeudesta kirjoitetaan myös ihmisestä, yhteiskunnasta, armosta ja oikeudentunnosta. Ja tämä tekee siitä tärkeää.

Björman keskittyi esitelmässään käymään läpi konkreettisemmin Dostojevskin tietä vankilaan ja hänen vaiheitaan vankeuden aikana ja myöhemmin armeijassa Semi-Palatinskissa, jossa hän muun muassa tapasi ensimmäisen vaimonsa Maria Dmitrijevan.

Björkmanin mukaan erityisen merkittäväksi Dostojevskin vankilavuosille osoittautui hänen dekabristien vaimoilta saamansa Uusi testamentti. Koko vankila-ajan Uusi testamentti oli lähes hänen ainoa lukemistonsa ja se vahvisti Dostojevskin kristillisyyttä entisestään. Hän kyllä kaipasi muutakin kirjallisuutta "älyllistä ruokaa", mutta pyynnöistään huolimatta, joita hän esitti muun muassa kirjeitse veljelleen, hän ei sitä saanut.

Molemmat esiintyjät saivat vangituksi salillisen Dosotjevskista kiinnostuneita ihmisiä mielenkiintoisilla, hyvin valmistetuilla ja varmoilla esityksillä. Tilaisuuden lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kysyttiin muun muassa heidän ensikosketuksestaan venäläiseen kirjallisuuteen. Kähkönen mainitsi omana ensimmäisenä kokemuksenaan Laika-koirasta kertovan kuvakirjan. Klassikot, joista Tšehov lienee hänelle rakkain, tulivat sitten vähän myöhemmin. Björkman puolestaan nimesi ensimmäisekseen Konstantin Paustovskin teoksen Kertomus taiteilijoista. Itselleni täysin tuntematon venäläiskirjailija.

Ensi maanantaina vuorossa on erittäin mielenkiintoisen oloinen kattaus, kun Kristiina Rotkirch kysyy pitäisikö juutalaisen lukea Dostojevskia ja Torsti Lehtinen puhuu kirotusta ja siunatusta Dostojevskista. Itse en suureksi harmituksekseni pääse paikalle, mutta toivottavasti näistäkin esityksistä on myöhemmin katsottavissa videotallenne. Erityisesti kiinnostaa tuo Dostojevskin suhde juutalaisuuteen, aihe jota eilisessäkin tilaisuudessa hieman sivuttiin.

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava aihe ja kiinnostavat puhujat! Toivottavasti myös tämä tulee tallenteena katsottavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa, että tilaisuus päätyy katseltavaksi ja kuunneltavaksi myös tallenteen muodossa. Uskoisin niin!

      Poista