sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

W. Somerset Maugham - Kirjava huntu


W. Somerset Maugham: Kirjava huntu Painted Veil, suom. Helvi Vasara) Otava 2007. 287 s.

Ennen Lontoon-matkaamme kiertelin kirjastossa etsimässä jotain brittiläistä, mieluiten Lontooseen sijoittuvaa kirjaa matkalukemiseksi. Jossain vaiheessa silmäni tavoittivat W. Somerset Maughamin nimen ja aloin tarkastella tarjontaa. En ole aiemmin lukenut häneltä mitään, mutta nimi oli kuitenkin tuttu muista yhteyksistä. Nappasin sitten summamutikassa mukaani Kirjavan hunnun, jonka nimi oli tuttu samanimisestä, kirjaan perustuvasta elokuvasta. (Itse asiassa kirja on filmattu kolmeen kertaa, ensimmäinen jo 1934. Näin ainakin Wikipedian mukaan) Minulla oli jostain syystä mielikuva, että en ole elokuvaa nähnyt, mutta kun olin lukenut kirjaa vähän pidemmälle, tajusin nähneeni ainakin osan leffasta. Todennäköisesti televisiosta. Nyt kun kirja on luettu, haluaisin katsoa elokuvan uudelleen. Ahmu Vinttikamarista oli lukenut sekä kirjan että katsonut elokuvan ja pitänyt molemmista.

Kirjavassa hunnussa tapahtumat sijoittuvat vain alussa ja lopussa Lontooseen. Pääosa tapahtumista sijoittuu brittiläiseen siirtokuntaan Itä-Aasiaan, tarkemmin sanottuna Kiinaan.

Kitty Garstin on nuori ja kaunis seurapiirikaunotar lontoolaisissa seurapiireissä 1900-luvun alussa. Hän kulkee juhlasta juhlaan ja torjuu toiveikkaiden nuorten miesten avioliittotarjoukset yksi toisensa jälkeen. Kunnes hän yhtäkkiä 25-vuotiaana (!) huomaa jo ohittaneensa parhaimman avioliittoiän. Kosijat yksi toisensa jälkeen häviävät ja Kittyn nuorempi sisarkin tuntuu ehtivän avioon ennen häntä. Hätäpäissään hän hyväksyy sinnikkään kosijansa Walter Fanen tarjouksen, vaikka tuskin tuntee tätä.

Walter Fane on bakteriologi, joka työskentelee Tching-Yenissä, Hong Kongissa. Sinne pariskunta suuntaa Eurooppaan suuntautuneen häämatkan jälkeen ja Kitty alkaa opetella siirtokuntaelämää. Hän sukeltaa paikallisiin seurapiireihin ja eikä aikaakaan, kun hänet esitellään komealle Charles Townsendille. Pian Kitty ja Charles huomaavat olevansa intohimoisessa salasuhteessa.

Onni, joka toisinaan tuntui melkein enemmältä, kuin mitä Kitty jaksoi kestää, uudisti hänen kauneutensa. Juuri ennen naimisiinmenoaan hän oli hiukan menettänyt ensimmäistä raikasta kukoistustaan ja oli näyttänyt väsyneeltä ja kuluneelta. Ilkeämieliset ihmiset sanoivat, että hän alkoi lakastua. Mutta on suuri ero kaksikymmentäviisivuotiaan naimattoman tytön ja saman ikäisen naimisissa olevan naisen välillä. Kitty oli kuin ruusunnuppu, joka vähitellen alkoi kellastua terälehtien reunoista, ja sitten hän olikin äkkiä täysin puhjennut ruusu. (KH, s. 53)

Uusi onni Charlesin kanssa ei kuitenkaan kestä, vaan Walter saa tietää suhteesta ja hän esittää Kittylle vaatimuksen, jonka määrä on kuljettaa heidät koleraseudulle Kiinan maaseudulle. Välttyäkseen tältä matkalta Kitty laittaa toivonsa rakastajaansa, joka kuitenkin osoittautuu täysin toisenlaiseksi kuin Kitty on kuvitellut hänen olevan.

Eristäytyneissä maaseutuoloissa, jatkuvan kuolemanvaaran uhatessa, Kittyllä on aikaa miettiä mennyttä elämäänsä ja sitä, millainen ihminen hän on ja millaisia ovat ihmiset hänen ympärillään. Kuvatessaan Kittyä Maugham ei moralisoi eikä yritä tehdä Kittystä parempaa kuin hän on. Kitty tempoilee ajan moraalisen ilmapiirin ja omien halujensa kanssa, eikä lopultakaan pääse kunnolla pääse selvyyteen itsensä kanssa.

Kirjava huntu ilmestyi 1925 ja suomeksi se saatiin 1948. Kirjan kieli on hauskalla tavalla hieman vanhahtavaa. Dialogi kirjassa tuntui kuin olisi seurannut jotain 1940-1950-luvun elokuvaa; muodollista ja vähän töksähtelevää. Tämä ei kuitenkaan haitannut lukukokemusta, päin vastoin toi siihen tiettyä autenttisuutta ja korosti ajan henkeä. Kokonaisuudessaan oikein mukava kirja, jonka parissa vähät luppoajat matkalla sujuivat mukavasti.

6 kommenttia:

  1. Heikkoa sanoa vain, että tämä taitaa olla sellainen kirja,jonka luvan kautta luin aikanaan äitini kirjoista. Piti kysyä, mitä kirjoja sai hyvin nuorena lukea. Muistan vain, että luettu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voin kuvitella että tämä on saattanut hyvinkin vaikuttaa voimakkaasti nuoreen tyttöön.

      Poista
  2. Minäkin olen nähnyt elokuvan, joskus kauan sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan muistanut, että olen elokuvan nähnyt, ainakin osittain. En nimittäin muista mitään leffan alkuosasta, vaan vasta siitä, kun Walter ja Kitty siirtyivät maaseudulle. Saattaa tietenkin olla, että itse elokuva alkaa juuri siitä ja käy takautumien kautta läpi mennyttä. Täytyy yrittää bongata kirjastosta tuota leffaa, voisi katsoa uudelleen niin asia selviäisi.

      Poista
  3. Kirjan nimi tuntuu tutulle, mutta en ole varma lukemisesta. Elämältä se maistui on jo tutumpi ja novelleja olen lukenut häneltä Mestarinovelleissa. Hitchcockin leffoissa lienee joku häneltä, mutta en saa mieleeni. Pitääkin hankkia tuo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, mina en tosiaan ole muuta Maughamia lukenut aiemmin. Tämän kokemuksen jälkeen voisi katsella häneltä jotain toistakin kirjaa.

      Poista