tiistai 28. heinäkuuta 2015

Firenzestä ja vähän Dostojevskistakin









Liivia, jonka blogissa on monta postausta täynnä upeaakin upeampia kuvia Firenzestä, kirjoittaa, että Firenze on paikka, jonne on turha matkustaa, jos ei kestä turistilaumoja. Minä en oikein kestä ja silti matkustin, tosin vain päiväksi, ja täytyy sanoa, että en juurikaan nauttinut.

Syy ei ollut pelkästään turistimassojen, vaan myös järjettömän helteen, jota ei oikein päässyt minnekään pakoon. Lisäksi yritys saada päivässä jotain tolkkua Firenzen kaltaisesta kaupungista on armotta tuhoon tuomittu. Keskeisiin nähtävyyksiin, kuten Duomoon tai Uffizin Galleriaan, oli turha yrittäkään, jollei ollut tajunnut ostaa lippuja etukäteen. Jonottaminen oli toivotonta.

Niinpä vain kävelimme ja yritimme saada jonkinlaista kuvaa tuosta Toscanan pääkaupungista. En siis hurmaantunut, mutta kiinnostus jäi ja ehkä palaan sinne vielä joskus. Mielellään kenties keväällä tai syksyllä, jolloin kadut eivät samalla tavalla polta jalkapohjien alla ja väentungoskin voi olla vähän siedettävämpi.

Kirjallisessa mielessä Firenze on Danten kaupunki, mutta erään talon seinästä löysin mielenkiintoisen viitteen myös venäläiseen kirjallisuuteen. Fjodor Dotojevski vietti kaupungissa vuodet 1868-69 kirjoittaen Idioottia.


Vietettyämme kaksi kuukautta Milanossa päätimmekin muuttaa talveksi Firenzeen. Fedor Mihailovits oli joskus käynyt siellä ja hänellä oli kaupungista kauniita muistoja, pääasiassa sen taideaarteista.

Marraskuun lopulla 1868 siirryimme siis Italian silloiseen pääkaupunkiin ja asetuimme asumaan lähelle Palazzo Pittiä. Muutto piristi miestäni ja aloimme yhdessä tutkia kirkkoja, museoita ja palatseja.

Iloksemme Firenzessä oli erinomainen kirjasto ja lukusali, jonne tuli venäläisiä sanomalehtiä, ja mieheni kävi siellä säännöllisesti lukemassa päivällisen jälkeen. Hän lainasi kirjoja kotiin ja luki koko talven Voltairen ja Diderot'n teoksia ranskan kielellä, jota hän osasi hyvin. ( Anna Dostojevskaja: Muistelmat, suom. Eila Salminen. Kirjayhtymä, 1985)

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jotain olen myös lukenut



Kuten varmaan olette huomanneet, on blogini ollut suhteellisen hiljainen ainakin kirjoihin nähden. Olen kyllä lukenut, välillä vähän laiskasti ja innottomasti ja välillä ahmien. Kesän aikana olen lukenut ainakin seuraavat kirjat:

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni.

Timosen romaanista selkeimmin mieleeni jäi upea kesäisen luonnon ja tunnelman kuvaus. Luin kirjan heti kesäkuun alussa sen ilmestyttyä ja haaveilin, että kirjassa kuvattu helteinen kesä vielä Suomenkin saavuttaa. Niinhän ei sitten kuitenkaan ole käynyt, vaan olemme saaneet viettää kesäämme viileissä ja sateisissa merkeissä. No, onneksi en vielä tiennyt sitä kirjaa lukiessani.

Henrik Tikkanen: Toscanalainen hymy.

Tikkasen kirjan aloitin ennen matkaamme Suomessa, mutta luin sen loppuun toscanalaisssa maisemiss.Oli hauska tarkastella Tikkasen piirustuksia ja kuvauksia Firenzestä ja vertailla niitä omiin näköhavaintoihin ja kokemuksiin kyseisestä kaupungista. (Kuvapostaus Firenzestä on tulossa josain vaiheessa)

Kirsi Piha: Medicien naapurissa (Täältä Hesarin arvostelu kirjasta)

Piha hankki perheineen talon Italiasta Marchen maakunnasta ja kirjassaan hän summaa keräämiään kokemuksia eri näkökulmista. Lyhyissä, muutaman sivun mittaisissa teksteissä pureudutaan italialaiseen elämänmenoon, kulttuuriin, politiikkaan ja arkipäivään suomalais-marchelaisesta näkökulmasta. Omaan maakuntaansa ja sen erityisyyksiin Piha suhtautuu yhtä intohimoisesti kuin alkuperäiset marchelaiset. Kaikesta huomaa, että Italia on Pihalle ja ilmeisesti myös hänen aviomiehelleen Saku Tuomiselle intohimo ja elämäntapa.

Kirjaa oli hauska lukea keskellä italialaista maalaismaisemaa, vaikkakin osa asioista oli jo melkoisen tuttua muista yhteyksistä.

Kaari Utrio: Oppinut neiti

Löysin kirjahyllystämme tyttäreni sinne jättämän Oppineen neidin ja päätin pitkästä, pitkästä aikaa palata Utrion kirjojen ääreen. Olen niitä viimeksi lukenut noin 30-35 vuotta sitten (!). Mieleen nousevat ainakin sellaiset nimet kuin Pirita, Karjalan tytär, Aatelisneito, porvaristyttö ja Pirkkalan pyhät pihlajat. 

Nyt luvussa ollut Oppinut neiti oli omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta myös melko tylsä ja ennalta-arvattava. Jotenkin minulle tuli tunne, että tarina jäi vähän alakynteen ja pääosaan nousi miljöön ja aikakauden kuvaus, joista Utriolla kieltämättä on vahvat tiedot ja myös kyky kuvata niitä. Menee luokkaan "ihan ok".

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet

Vannoin jossain vaiheessa, että Donna Leon on minun osaltani loppuun kaluttu. Pyörsin kuitenkin pääni, kun mietin lukemista rantatuoliin ja löysin Leonin varhaisesta tuotannosta kirjan, jota en ollut lukenut.

No, menihän se siinä italialaisessa rantatuolissa, pastaa odotellessa ja viiniä siemailessa, mutta en mitenkään hurmioitunut. Josko tämä nyt oli vihoviimeinen kerta charmantin komisarion Brunettin ja hänen viisaan vaimonsa Paolan seurassa.

Toscanan kuumuudessa uima-allas vei usein voiton lukemisesta. Vaikka tässä vain virutellaan varpaita, niin altaaseen tuli pulahdettua virkistäytymään useita kertoja päivässä.

Edellä luetelluista kirjoista mikään ei ihan täysillä kolahtanut minun lukumakuuni ja jossain vaiheessa olin jo vähän turhautunut, kun ei oikein mikään kirja tuntunut maistuvan. Kesken on edelleen monta kirjaa, esimerkiksi Asko Sahlbergin Herodes, Anita Konkan Talvi Ravennassa ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni - Kolmas kirja, kun yritin löytää sitä hyvää ahmimiskirjaa. Herodeksen jouduin viemään jo kirjastoon, Knausgårdiin yritän löytää oikeaa virettä ja Konkankin luen jossain vaiheessa loppuun.

Mutta löysin minä lopulta niitä ahmimiskirjojakin, kun vihdoin sain monen viikon jonotuksen jälkeen kirjastosta John Williamsin Stonerin. Voi, miten vahva ja vakuuttava kirja, josta toivottavasti saan oman postauksen aikaiseksi jossain vaiheessa. Samalla reissulla löytyi uutuushyllystä Audrey Mageen Sopimus, joka myös vei mukanaan. Tosin samanlaista vau-kokemusta siitä ei tullut kuin Stonerista, mutta ihan viihdyttävä kirja. Jos nyt voi puhua viihdyttävästä, kun kirjassa pääosassa ovat sota ja ihmisten kaikinpuolinen raadollisuus toisiaan kohtaan.

Toivottavasti tämä postaus taas aukaisi pään ja saan eetteeriin joitakin kirjapostauksiakin. Pöydällä odottaa taas pino tänään kirjastosta lainattuja kirjoja ja toivon todella, että joku niistä polkaisee kunnolla lukukoneen käyntiin.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Toscana 2.











Italialainen ruoka noin yleisesti ottaen on ehdottomasti yksi suurimmista suosikeistani, mutta toscanalainen ruoka oli hieman liian raskasta minun makuuni. Varsinkin, kun helle oli mitä oli. Yllättävän vähän ravintoloiden ruokalistoilta löytyi kala- ja kasvisruokia, sen sijaan liha, tryffelit, erilaiset salamit ja juustot olivat hyvin edustettuina. Erinomaisen hyviä makuja nekin, mutta olisin kaivannut rinnalle jotain keveämpää. Onneksi seurueestamme löytyi innokas harrastelijakokki, joka loihti meille hyviä lounaita paikallisista raaka-aineista. Saatiin näin matkaan hieman myös gourmeeta. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Toscana 1.




















 Toscana on maineeltaan ehkä yksi maailman kuuluisimmista alueista enkä nyt viikon oleskelun jälkeen yhtään ihmettele miksi. Upeat maisemat ja toinen toistaan kauniimmat pikkuruiset linnoituskaupungit ja tietenkin Medicien helmi Firenze, joka vetää turisteja puoleensa kuin makea juoma mehiläisiä. Meillä oli onni katsoa uima-altaalta Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaaVal d' Orcian viljelymaisemaa ja vain lyhyen matkan päässä olivat pittoreskit pikkukaupungit, kuten Pienza, Montalcino, Montepulciano ja Monticchiello. 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Puolitoista päivää Roomassa














Ikuisessa kaupungissa voi puolentoista päiväänkin mahduttaa paljon. Ainakin kävelyä, nähtävyyksien bongailua (myös kuuluisuuksien, kuten Andrea Bocelli), vähän shoppailua, hyvää ruokaa, virkistävää viiniä ja yleistä fiilistelyä. Ja kaikki tämä paahtavassa 35 asteen helteessä. Onneksi oli ilmastoitu hotelli.