tiistai 28. heinäkuuta 2015

Firenzestä ja vähän Dostojevskistakin









Liivia, jonka blogissa on monta postausta täynnä upeaakin upeampia kuvia Firenzestä, kirjoittaa, että Firenze on paikka, jonne on turha matkustaa, jos ei kestä turistilaumoja. Minä en oikein kestä ja silti matkustin, tosin vain päiväksi, ja täytyy sanoa, että en juurikaan nauttinut.

Syy ei ollut pelkästään turistimassojen, vaan myös järjettömän helteen, jota ei oikein päässyt minnekään pakoon. Lisäksi yritys saada päivässä jotain tolkkua Firenzen kaltaisesta kaupungista on armotta tuhoon tuomittu. Keskeisiin nähtävyyksiin, kuten Duomoon tai Uffizin Galleriaan, oli turha yrittäkään, jollei ollut tajunnut ostaa lippuja etukäteen. Jonottaminen oli toivotonta.

Niinpä vain kävelimme ja yritimme saada jonkinlaista kuvaa tuosta Toscanan pääkaupungista. En siis hurmaantunut, mutta kiinnostus jäi ja ehkä palaan sinne vielä joskus. Mielellään kenties keväällä tai syksyllä, jolloin kadut eivät samalla tavalla polta jalkapohjien alla ja väentungoskin voi olla vähän siedettävämpi.

Kirjallisessa mielessä Firenze on Danten kaupunki, mutta erään talon seinästä löysin mielenkiintoisen viitteen myös venäläiseen kirjallisuuteen. Fjodor Dotojevski vietti kaupungissa vuodet 1868-69 kirjoittaen Idioottia.


Vietettyämme kaksi kuukautta Milanossa päätimmekin muuttaa talveksi Firenzeen. Fedor Mihailovits oli joskus käynyt siellä ja hänellä oli kaupungista kauniita muistoja, pääasiassa sen taideaarteista.

Marraskuun lopulla 1868 siirryimme siis Italian silloiseen pääkaupunkiin ja asetuimme asumaan lähelle Palazzo Pittiä. Muutto piristi miestäni ja aloimme yhdessä tutkia kirkkoja, museoita ja palatseja.

Iloksemme Firenzessä oli erinomainen kirjasto ja lukusali, jonne tuli venäläisiä sanomalehtiä, ja mieheni kävi siellä säännöllisesti lukemassa päivällisen jälkeen. Hän lainasi kirjoja kotiin ja luki koko talven Voltairen ja Diderot'n teoksia ranskan kielellä, jota hän osasi hyvin. ( Anna Dostojevskaja: Muistelmat, suom. Eila Salminen. Kirjayhtymä, 1985)

11 kommenttia:

  1. Alkukesä ja syksy ovat parempia kaupunkilomailuun lämpimissä maissa kuin kuumimmat kuukaudet heinä- ja elokuu. Me teimme kerran sen erehdyksen, että matkustimme koko 5-henkinen perhe Maltalle elokuussa, jolloin italialaiset viettävät siellä lomiaan. Emme usein sopineet edes samaan pöytään katuravintoloissa, vaan piti hajautua sinne missä näkyi pari paikkaa tyhjänä. Mieheni sanoi, että hänellä ei ole turistipsykoosi kaukana ;), en tiedä, mistä hän sen keksi.
    Helteilläkin on kiva olla kaupungeissa silloin kun on väljästi aikaa ja pääsee myös merenrantaan, kuten Barcelonassa, jossa rantaan pääsee metrolla.

    Teillä on ollut kiinnostava turnee. Tulin nyt vasta lukemaan, kun oma matkani ja siitä toipuminen on vienyt aikaani.

    Nyt minua rupesi kiinnostamaan lähikaupungit Riika ja Vilna, joissa olisi helppo käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, samaa mieltä. Kaupunkilomalle lähden mielummin keväisin ja syksyisin, sekä säiden että turistimassojen vuoksi.

      Kuulostaa tuo teidän Maltan matka mielenkiintoiselta ja turistipsykoosi on hyvä sana :) Itselläni se oli varmaan lähellä jokunen vuosi sitten Prahassa, kun kaarlen sillalla ei meinannut päästä ollenkaan eteenpäin ihmismassan paineessa.

      Tuo turneen teimme viime kesänä ja siitä jäi todella mukavat muistot. Tänä kesänä olimme Roomassa ja Toscanassa.

      Vilna oli itselleni uusi tuttavuus ja tykästyin siihen kovin.

      Poista
  2. Upeita kuvia kaupungista, johon haluaisin matkustaa.
    Blogissani on sinulle kolmen kirjan haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, kiitos kehuista ja myös haasteesta. Tulen kurkkaamaan.

      Poista
  3. Olin juuri tänään kuuntelemassa taiteilija Silja Rantasen esitystä Hämeenkylän kirkon taideteoksista. Hän kertoi, että maalauksiin on vaikuttanut voimakkaasti San Marcon luostari Firenzessä. Se on nähtävä, joskus!
    Minäkin olen ollut Firenzessä päivän. Se oli helmikuuta ja väkeä oli kohtuullisesti. Mutta olimme juuri kiertäneet viikon Toscanan nähtävyyksiä, tutkineet freskoja ja kirkkoja. Mieli ei enää jaksanut vastaanottaa mitään. Ja minäkin vain kiertelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katveita, on totta, että jossain vaiheessa mieli ei vaan enää jaksa vastaanottaa uutta, tai siitä ei ainakaan saa mitään irti. Siksi mielummin matkustaessa bongaan vain muutaman ns. pakollisen kohteen. Lopun aikaan kiertelen ja nautin tunnelmasta. Tosin tuolla Firenzessä senauttiminen oli välillä vähän niin ja noin.

      Poista
  4. Firenze on hieno, mutta minunkaan italialainen kaupunkini se ei ollut. Liikaa väkeä, olen samaa mieltä. Hienoa taidetta, totta kai. Jos matkustat uudestaan Italiaan, suosittelen Firenzen "naapuria" Bolognaa vain tunnin junamatkan päässä. Siellä on periaatteessa kaikkea, mitä historian, kulttuurin ja taiteen ystävä kaipaa, muttei juurikaan turisteja.

    Siltä varalta, jos en huomenna ehdi blogeihin: sinulle tulee pieni haaste minultakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos Bologna-vinkistä. Ehkä joskus :)

      Kiitos kaunis haasteesta. Vastaan siihen vielä tänään.

      Poista
  5. Moi senkin ihana! <3 Palaan näihin Firenze-tunnelmiin myöhemmin, mutta nyt tulin kertomaan että hahaa, minäkin haastoin sinut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi sinä toinen ihana :)

      Kiitos haasteesta myös sinulle. Tartun toimeen heti tänään.

      Poista
  6. Jaana! Ehdotan Firenzen matkan ajankohdaksi loppusyksyä. Oma käyntini sattui Marras-Joulukuun vaihteeseen ja Davidia lukuunottamatta pääsimme kaikkialle jonottamatta. Säävarauksen tähden on hyvä olla aikaa joitakin päiviä mutta pari päivää viikosta voi hyvin käyttää museoiden sisälläkin.
    Huippuhetki jota en unohda oli kyllä kaupungin ulkopuolella. Fiesolesta hiukan ennen auringonlaskua näkyy koko Arnon laakso ja Firenzen katedraalit sadunomaisine sävyineen. Tätä nimenomaista näkyä voisi pitää länsimaisen kulttuurin kehtona. Ei sitä ole turhaan ylistetty!

    Ylistys koskee myös kuviasi! hh

    VastaaPoista