keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Henrik Tikkanen - Toscanalainen hymy



Henrik Tikkanen: Toscanalainen hymy ( Med ett leende i Toscana, suom. Kyllikki Härkäpää) WSOY, 1981. 150 s.

Tämä että oltiin matkalla kohti tuntematonta oli renesanssille erityisen tunnusomaista.

Palazzo Vecchion isossa homeisessa kuparimaapallossa on useita valtavia alueita, joihin on merkitty sanat Terra incognita tai Mare incognito, tuntematon meri ja tuntematon maa.

Kohti suurta tuntematonta purjehtiessaan Kolumbus ja Amerigo Vespucci löysivät Amerikan.

Ja vielä suurempaan tuntemattomuuteen tunkentui Galileo Galilei suunnatessaan kaukoputkensa kohti tähtitaivasta. Tällä tempullaan hän usutti niskaansa inkvisition, joka syytti häntä suurin piirtein yrityksestä tirkistellä jumalan helmojen alle.

On sanottu, että keskiajalla maa oli pimeä mutta taivas valoisa ja että renesanssista alkaen asia on ollut päinvastoin. Galilei, moderni ihminen, muutti valaistuksen toiseksi.

Voimakas valo häikäisee, pimeyttä voi tarkastella avoimin silmin. Mitä kukin näkee, se on taas toinen juttu. (TH, s. 43)

Henrik Tikkanen matkusti Toscanassa 1980-luvun alussa. Hänelle Toscana ei ollut tuo tuntematon, josta hän yllä kirjoittaa, vaan tuntematonta oli se, mihin hän itse oli menossa. Hän oli juuri ennen matkaansa saanut kuulla sairastavansa syöpää, johon hän sitten vuonna 1984 kuoli. Sitä hän ei kuitenkaan vielä tiennyt.

Minulle Toscana on toistaiseksi tuo tuntematon. Kauaa näin ei kuitenkaan ole, sillä vietämme tulevan lomamme Toscanan sydänseuduilla, lähellä Pienzan renesanssikaupunkia. Sitä ennen nautimme muutaman päivän Rooman sykkeestä.

Törmäsin Tikkasen kirjaan, kun etsin kirjastosta Toscanaan sijoittuvia kirjoja. Halusin fiilistellä ennen matkan alkua Toscanaan liittyvillä kirjoilla. Kirja koostuu Tikkasen teksteistä ja hänen piirustuksistaan ja sen ydin on jonkinlaisen toscanalaisuuden, sen historian, erityisesti renesanssin, ja luonteen aukikirjoittaminen ja -piirtäminen. Tikkanen tietää yrityksensä mahdottomuuden. Mutta toisaalta, lopputuloksella ei hänestä ole lopultakaan niin väliä, hauskinta on itse etsiminen.

En tiedä mitä itse lähden etsimään, siis muuta kuin lämpöä, aurinkoa ja hyvää ruokaa ja juomaa (pitäisi sanoa taivaallista, kun Italiasta on kyse), mutta yritän ottaa kaiken vastaan mahdollisimman avoimin mielin.

Yritän muistaa laittaa tännekin jossain välissä vaikutelmiani. Ja ehkä saan selville myös Tikkasen viimeiset päätelmät ja kokemukset matkastaan.

3 kommenttia:

  1. Upeaa saada lukea tätä ennen matkaa!

    Mutta ilman lähdön tunnelmaakin voisin lukea tämän, muistan että pidin paljon osoitesarjan kirjoista. Tätä en muista lukeneeni, olisi varmaan kiva palata tämän keralla ajassa taaksepäin, 80-luvulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina hauska fiilistellä tulevaan matkakohteeseen liittyvillä kirjoilla.

      Osoitesarja on minullekin tuttu ja oli hauskaa löytää tämä Tikkasen kirja, josta en aiemmin ollut tiennyt mitään.

      Poista
  2. Oho, tämmöisen kirjan olemassaolosta en ole tiennyt ollenkaan. :) Olen lukenut Osoitesarjasta ensimmäisen osan, ja siihen ihastuin kovasti. Nyt tekisikin mieli jatkaa sen parissa, ja tämä Toscana-kuvauskin alkoi kiinnostaa.

    Teillä on siellä varmasti aivan ihanaa. <3 Olen itse viettänyt joskus vuosia sitten viikon Toscanassa, ja rakastuin seutuun aivan vallan. Eniten ihastuin Pisan kauniiseen kaupunkiin, sekä Ligurian puolella sijaitsevaan Cinque Terreen. Niihin ja Sienaan haluaisin päästä taas joskus. <3 Nautinnollista ja antoisaa matkan jatkoa teille!

    VastaaPoista