torstai 23. heinäkuuta 2015

Jotain olen myös lukenut



Kuten varmaan olette huomanneet, on blogini ollut suhteellisen hiljainen ainakin kirjoihin nähden. Olen kyllä lukenut, välillä vähän laiskasti ja innottomasti ja välillä ahmien. Kesän aikana olen lukenut ainakin seuraavat kirjat:

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni.

Timosen romaanista selkeimmin mieleeni jäi upea kesäisen luonnon ja tunnelman kuvaus. Luin kirjan heti kesäkuun alussa sen ilmestyttyä ja haaveilin, että kirjassa kuvattu helteinen kesä vielä Suomenkin saavuttaa. Niinhän ei sitten kuitenkaan ole käynyt, vaan olemme saaneet viettää kesäämme viileissä ja sateisissa merkeissä. No, onneksi en vielä tiennyt sitä kirjaa lukiessani.

Henrik Tikkanen: Toscanalainen hymy.

Tikkasen kirjan aloitin ennen matkaamme Suomessa, mutta luin sen loppuun toscanalaisssa maisemiss.Oli hauska tarkastella Tikkasen piirustuksia ja kuvauksia Firenzestä ja vertailla niitä omiin näköhavaintoihin ja kokemuksiin kyseisestä kaupungista. (Kuvapostaus Firenzestä on tulossa josain vaiheessa)

Kirsi Piha: Medicien naapurissa (Täältä Hesarin arvostelu kirjasta)

Piha hankki perheineen talon Italiasta Marchen maakunnasta ja kirjassaan hän summaa keräämiään kokemuksia eri näkökulmista. Lyhyissä, muutaman sivun mittaisissa teksteissä pureudutaan italialaiseen elämänmenoon, kulttuuriin, politiikkaan ja arkipäivään suomalais-marchelaisesta näkökulmasta. Omaan maakuntaansa ja sen erityisyyksiin Piha suhtautuu yhtä intohimoisesti kuin alkuperäiset marchelaiset. Kaikesta huomaa, että Italia on Pihalle ja ilmeisesti myös hänen aviomiehelleen Saku Tuomiselle intohimo ja elämäntapa.

Kirjaa oli hauska lukea keskellä italialaista maalaismaisemaa, vaikkakin osa asioista oli jo melkoisen tuttua muista yhteyksistä.

Kaari Utrio: Oppinut neiti

Löysin kirjahyllystämme tyttäreni sinne jättämän Oppineen neidin ja päätin pitkästä, pitkästä aikaa palata Utrion kirjojen ääreen. Olen niitä viimeksi lukenut noin 30-35 vuotta sitten (!). Mieleen nousevat ainakin sellaiset nimet kuin Pirita, Karjalan tytär, Aatelisneito, porvaristyttö ja Pirkkalan pyhät pihlajat. 

Nyt luvussa ollut Oppinut neiti oli omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta myös melko tylsä ja ennalta-arvattava. Jotenkin minulle tuli tunne, että tarina jäi vähän alakynteen ja pääosaan nousi miljöön ja aikakauden kuvaus, joista Utriolla kieltämättä on vahvat tiedot ja myös kyky kuvata niitä. Menee luokkaan "ihan ok".

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet

Vannoin jossain vaiheessa, että Donna Leon on minun osaltani loppuun kaluttu. Pyörsin kuitenkin pääni, kun mietin lukemista rantatuoliin ja löysin Leonin varhaisesta tuotannosta kirjan, jota en ollut lukenut.

No, menihän se siinä italialaisessa rantatuolissa, pastaa odotellessa ja viiniä siemailessa, mutta en mitenkään hurmioitunut. Josko tämä nyt oli vihoviimeinen kerta charmantin komisarion Brunettin ja hänen viisaan vaimonsa Paolan seurassa.

Toscanan kuumuudessa uima-allas vei usein voiton lukemisesta. Vaikka tässä vain virutellaan varpaita, niin altaaseen tuli pulahdettua virkistäytymään useita kertoja päivässä.

Edellä luetelluista kirjoista mikään ei ihan täysillä kolahtanut minun lukumakuuni ja jossain vaiheessa olin jo vähän turhautunut, kun ei oikein mikään kirja tuntunut maistuvan. Kesken on edelleen monta kirjaa, esimerkiksi Asko Sahlbergin Herodes, Anita Konkan Talvi Ravennassa ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni - Kolmas kirja, kun yritin löytää sitä hyvää ahmimiskirjaa. Herodeksen jouduin viemään jo kirjastoon, Knausgårdiin yritän löytää oikeaa virettä ja Konkankin luen jossain vaiheessa loppuun.

Mutta löysin minä lopulta niitä ahmimiskirjojakin, kun vihdoin sain monen viikon jonotuksen jälkeen kirjastosta John Williamsin Stonerin. Voi, miten vahva ja vakuuttava kirja, josta toivottavasti saan oman postauksen aikaiseksi jossain vaiheessa. Samalla reissulla löytyi uutuushyllystä Audrey Mageen Sopimus, joka myös vei mukanaan. Tosin samanlaista vau-kokemusta siitä ei tullut kuin Stonerista, mutta ihan viihdyttävä kirja. Jos nyt voi puhua viihdyttävästä, kun kirjassa pääosassa ovat sota ja ihmisten kaikinpuolinen raadollisuus toisiaan kohtaan.

Toivottavasti tämä postaus taas aukaisi pään ja saan eetteeriin joitakin kirjapostauksiakin. Pöydällä odottaa taas pino tänään kirjastosta lainattuja kirjoja ja toivon todella, että joku niistä polkaisee kunnolla lukukoneen käyntiin.

13 kommenttia:

  1. Luen dekkareita ihan mieluusti. Olen joskus miettinyt, että miksi en saa makua Leoniin. En ole saanut luettua yhtään, muutamaa olen yrittänyt. Tylsiä, eivät vain lähde, nukahdan niiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kesällä 1997 heti kättelyssä ehkä neljä Leonea, sen jälkeenkin useamman. Sitten lopetin, enkä ole lopetusta pyörtänyt. Liikaa toistoa. Kliseisyys olisi ehkä vielä mennyt, mutta tarinat ovat aivan liikaa toistensa kaltaisia.

      Poista
    2. Ulla, mä en taas kovin paljon lue dekkareita, mutta Leon kuului jossain vaiheesa suosikkeihin. Ehkä pidän niitä, koka rakastan Italiaa ja erityisesti italialaista ruokaa ja Leonin kirjoissa syödään usein :)

      Elämän krestomatia, samaa mieltä siitä, että tarinat ovat aivan liikaa toistensa kaltaisia, eikä aina voi olla varma onko jo lukenut luvussa olevan kirjan vai muistuttaako se vain paljon jotain aiemmin luettua.

      Poista
  2. No harmi jos edes Herodes ei ollut mieleesi :) -- minulle se oli hyvin vahva ja antoisa lukukokemus. Stoner on myös hieno. Nyt juuri luen Hustvedtin The Blazing World -- alan tykästyä, mutta ei ehkä avaudu ihmisille, joille taidemaailma on aivan vieras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, mulle ei vain tuo antiikin aika, eikä näköjään siihen sijoitetut tarinatkaan oikein iske. Herodes oli hyvin kirjoitettua ja sujuvaa, mutta aiheeltaan vain epäkiinnostavaa enkä siksi oikein jaksanut keskittyä. Lyhyempänä olisi ehkä mennyt, nyt sivuja oli liikaa.

      Poista
  3. Minä olen tuota Stoneria pohtinut. Jotenkin tuntuu itselleni sellaiselta olennaiselta "jossain vaiheessa" luettavalta, mutta jokin ennakkokäsityksessä vähän kinnaa vastaan. Hyvä kuulla, jos on sinut vakuuttanut ainakin tähän mennessä.

    Minä olen ollut pikkuisen pettynyt lukukesääni. Suunnittelin tästä kaikkien aikojen kirjakesää, mutta jotain keskittymisvaikeuksia on ollut minullakin. Jotenkin mikään ei ole tempaissut aivan täysillä mukaansa. Tällä hetkellä Garpin maailmaa on luettuna reilu sata sivua, josko siitä tulisi huippukokemus, jää nähtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, Stoner oli upea. Yksinkertaisella tavalla.

      Itse luin Garpin maailman joskus teinivuosina ja silloin se kolahti. Enää en ehkä uskaltaisi lukea, sillä John Irvingin muu tuotanto, siis se jonka olen kahlannut läpi, on ollut minulle melkoisen takkuista luettavaa. Toivottavasti Garpin maailmasta tulee sinulle yksi kesän huippukirjoista.

      Poista
  4. Mukava lukea tämmöinen "luetteleva" postaus pienine selostuksineen. Erityisesti viehättävät lukuisat Italia-viittaukset. TV-sarjana olen nähnyt il commissario Brunettin keissejä. Kiva koska pidän sekä saksan kielestä että italiaympäristöstä (kieli + maa). Luulen että en silti välittäisi kirjoina lukea. Kaari Utriota en ole koskaan lukenut. Kamala aukko sivistyksessä ! Se pitää korjata jossain vaiheessa. Ja nyt tarkastelemaan antamaasi linkkiä Medicien naapurissa - kirjaan liittyen. Grazie mille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita A, katselin itsekin tuota TV-sarjaa ja täytyy sanoa, että minua kyllä alkuun hämäsi ja paljon se, että Brunetti puhui saksaa. Sarja oli kuitenkin hyvin tehty ja kieleenkin vähitellen tottui.

      Toivottavasti Medicien naapurissa on antoisa kirja.

      Poista
  5. Maria, nyt on pakko sanoa, että Donna Leon ei sytytä minua ollenkaan ja kaikki muutkin listasi kirjat, olen iitä kylä yrittänyt lukea, mutta en vain syttynyt tuleen, sen sijaan Sopimus ja Stoner, siinä kirjat, jotka saattavat olla molemmat loppuvuden kuumassa ryhmässäni ja toinen 100 prosenttisen varmasti.

    Oi, minulla on rakas kirja Toscanan auringon alla...Pidän Italiassa monista asioista ja joistain sitten taas en. Italian alpit esim. ovat maailman kauneimmat etc. Tunti sitten buukkasin tutun hotellin Salzburgista, sillä syksyinen alppiloma odottaa....Nyt alkaa kuuma saksan kertaus;)

    Kiva kuva altaalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tarkoittanet Jaanaa :)

      Leon on kyllä melko monelle tuottanut pettymyksen, mutta jotenkin mulle se silloin aikanaa sopi hyvin. Mutta ei siis enää oikein uppoa.

      Toscanan auringon alla on tuttu leffana. Sellainen hyvän tuulen leffa, jonka voi katsoa jos kaipaa piristystä kaamoksen keskellä.

      Oi, teillä on kivaa odotettavaa. Salzburg on ihana <3

      Poista
  6. Jaana, taidan ottaa mallia sinusta ja kirjoittaa lyhyitä huomioita lukuisista lukemistani kirjoista. Työhuoneeni sohvalla on rivissä kirjoja, joista en haluaisi päästää irti kirjoittamatta edes jotain.

    Näistä mainitsemistasi en ole lukenut kuin Knausgårdin ja Stoner odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, huomasinkin jo, että olit toteuttanut aikomuksesi. Pitää tulla lukemaan :)

      Poista