lauantai 7. tammikuuta 2017

Muutama sana vuoden 2016 luetuista kirjoista



Päivätyö ja siihen päälle oma kirjoittaminen sekä kirjoittamisen taustatyö syö kyllä lukuaikaa runsaalla kädellä. Luin viime vuonna 40 kirjaa ja osan niistäkin vähän harppoen. Seuraavassa pientä tilastointia siitä, minkälaista kirjallisuutta noiden 40 joukossa oli.

Suomalainen kirjallisuus löi käännetyn kirjallisuuden selvin lukemin 34-6.

Tietokirjoja tai sellaiseksi luokiteltavia oli 15 ja näistä kahdeksan oli elämäkertoja.

Fiktiivisiä elämäkertoja luin kaksi, molemmat Raija Oraselta (Anna, elämäsi ja Ackte)

Kuudessa kirjassa aiheena oli omaelämäkerrallinen reflektointi (muun muassa Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. 5. ja Hannu Mäkelän Muistan. Vapaus.)

Hömppäkirjaosastoon kuuluvia luin kaksi: Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä ja Hilary Boydin Tule tapaamaan minua rannalle)

Dekkareita en lukenut kuin yhden, joka oli Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella

Novellikokoelmia luin kaksi: Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia ja Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti

Kirjailijoita, joilta luin enemmän kuin yhden teoksen: Raija Oranen ja Anja Snellman (Antautuminen ja Lähestyminen)

Samaistuttavin: Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Ärsyttävin (mutta välillä myös hauskin): Juha Vuorinen: Maltan mieleni

Kaunein kirjan nimi oli Riitta Pulkkisen kirjalla Paras mahdollinen maailma

Kirjoista 18 oli vuonna 2016 ilmestyneitä.

Vanhin kirjoista oli Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia

Pahimmat pettymykset minulle aiheuttivat kaksi suosikkikirjalijaani eli Anna Kortelainen romaanillaan Siemen (minusta Kortelainen on paljon parempi tietokirjailija kuin romaanikirjailija) ja myös Sirpa Kähkösen Tankkien kesä oli minulle jossain mielessä pettymys. Kirja ei missään nimessä ole huono, mutta omassa rankingissani se on Kuopio-sarjan heikoin osa.

Kolme parasta tietokirjaa:

Katarina Baer: He olivat natseja
Ville Suhonen: Ompelijatar
Jens Anddersen: Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä.

Kolme parasta kotimaista romaania:
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Leena parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Minna Rytisalo: Lempi

Kuluvasta vuodesta 2017 tuskin tulee lukumäärällisesti yhtään parempi kuin edeltäjästään. Jos jotain saa toivoa, niin olisi kivaa, että löytyisi enemmän kirjoja, jotka aihuttavat jonkinlaisen vau-efektin. Vuosi 2016 oli tässä suhteessa melko tasapaksu.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa lukuvuotta 2017!

6 kommenttia:

  1. Ulitskajan Tyttölapsia kolahti minuun tosi lujaa. Nyt olen hehkutellut pukin tuomia Weseliuksen Almaa! ja Pulkkisen Eurooppalaisia unia, jotka ovat minulle tosi "vau". Luitko jo Rannelan Fraun tai Laurent Binet'n HHhH:n? HHhH kertoo hykerryttävästi historiallisen tietokirjan kirjoittamisesta ja onnistuu myös olemaan sellainen.

    40 kirjaa on aivan huippu määrä kaiken muun elämän ohessa. Hyvää lukuvuotta 2017! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Weseliuksen Alma! kiinnostaa kovasti myös minua. Pulkkisen kirja on sen sijaan mennyt minulta totaalisesti ohi. Pitääpä tutustua, kuten noihin kahteen muuhunkin mainitsemaasi.

      40 kirjaa on ihan kelpo suoritus sinänsä, mutta määrä on aktiivisimmista vuosista tippunut huomattavasti. Tosin on tilannekin tätä nykyä ihan eri, joten ehkä vertailu on turhaa.

      Poista
  2. Frauta suositan minäkin, varmaan pitäisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkailin vähän tuota Rannelan kirjaa ja päätin laittaa sen varaukseen. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitos suosituksesta :)

      Poista
  3. Hyvää lukuvuotta sinullekin Jaana, ihanaa kun olet palannut Toiselle tähdelle <3

    VastaaPoista