sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pitkäperjantaina Porvoossa


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olin suunnitellut pienen yllätysmatkan miehelleni. Onnistuin pitämään määränpään pimennossa sitkeistä ja yllätyksellisistä uteluista huolimatta. Pieniä arvauksia armaallani oli ja kun sitten perjantaiaamuna lähdimme ajamaan kohti määränpäätä, arvasi hän melko nopeasti minne ollaan menossa. Yritin vielä vähän hämätä, mutt ei onnistunut.



Kuten otsikosta selviää, määränpäämme oli entinen rakas kotikaupunkimme Porvoo, josta olin varannut meille huoneen ihanasta Onni-hotellista. Silloin vielä kun asuimme Porvoossa, kuljin usein hotellin ohi ja mietin, miten mukavaa olisi majoittua viehkeään ja vanhaa charmia hehkuvaan hotelliin. Sopivaa tilaisuutta ei vaan koskaan koittanut, mutta onneksi hyvää kannattaa odottaa.

Onni on pieni boutiquehotelli, jossa palvelu ja puitteet olivat kohdillaan ja elämyksen kruunasi loistava aamupala hotellin tunnelmallisessa ravintolassa, jossa toimii myös paljon huomiota osakseen saanut Sicapelle-ravintola. Me emme tällä kertaa illastaneet Sicapellessä, vaan valitsimme uuden tuttavuuden Brasserie L'Amourin. Ravintolan kohdalla odotukset eivät ihan kohdanneet todellisuutta ja kokemus jäi "ihan ok" -tasolle.




Porvoo-päivämme oli aurinkoinen, mutta kylmä. Kiertelimme kunnon turistien tavoin Vanhan Porvoon kapeilla kujilla, kiipeilimme Linnamäelle ja istuskelimme kahviloissa. Tapasimme myös sattumalta muutamia vanhoja naapureitamme ja pääsimme päivittämään Porvoon kuulumisia. Pieni haikeuden tunne pääsi pujahtamaan pusakan alle tuttuja kulmia kierrellessä ja mietimme jällen kerran Helsinkiin muuton plussia ja miinuksia ja päädyimme lopputulokseen, että teimme vuosi sitten oikean päätöksen. Onneksi Porvoo on lähellä, joten siellä voi pistäytyä tulevaisuudessa usein ja nauttia kaupungin tarjonnasta. Kesällä on ainakin päästävä hengaamaan joenrantaan ja katsastamaan kesäravintoloiden tarjonta.



Porvoosta palattuamme pääsiäisen aika on sujunut rauhallisesti kotioloissa. Tänään saimme ruokavieraiksi muutamia sukulaisia ja nautimme pääsiäislammasta asiaankuuluvalla hartaudella. Ikkunasta katsoessa ei tosin aina tiennyt, onko joulu vai pääsiäinen, sillä sen verran sakeasti välillä tuprutteli lunta.



Huomenna saadaan vielä nauttia laiskasta oleilusta ja pääsiäisrauhasta. Pitääkin kerätä voimia, sillä ensi viikolla alkanee täysi rähinä, kun saan käsikirjoituksen takaisin kustannustoimittajalta ja pitää taas orientoitua kahteen erilliseen työpäivään: päivällä päiväkotia ja illalla kirjoitushommia.

Ruokavieraaksi saapunut anoppi ilahdutti minua Jenni Haukion kokoamalla ja toimittamalla runovalikoimalla Katso pohjoista taivasta. En ole siihen vielä kovin syvällisesti ehtinyt tutustua, mutta iloksen bongasin yhden Elvi Sinervon runon, "Elokuu 1945" 367 runon joukosta. Ehkä palaan kirjaan vielä myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuvakooste Porvoosta ja juttu. Porvoossa on aina mukava vierailla ja asukkaat ovat todella ystävällisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai Laakso! Porvoo vei sydämeni siellä asuttuina vuosina ja on ihana päästä käymään siellä aika ajoin.

      Poista