sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mennyt vuosi paketissa


Vuosi sitten lupailin, että aktivoituisin tämän blogin kanssa, mutta toisin kävi. Alku oli ihan lupaavaa, mutta sittemmin tahti on hiipunut. En kuitenkaan ole valmis laittamaan pillejä pussiin, vaan blogi roikkukoon täällä netin syövereissä ja kaivan sen esiin aina, kun siltä tuntuu.


Oma vuoteni oli mieleenpainuva paristakin eri syystä. Ensinnäkin sain kirjani Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä ulos elokuussa. Alkusyksyn odotin jännittyneenä kritiikkejä ja meinasin vaipua epätoivoon, kun ei mitään kuulunut. Pikkuhiljaa arvosteluja alkoi kuitenkin tippua (esimerkiksi tämä Hesarin arvostelu) ja helpotuksekseni ne ovat olleet pääosin positiivisia. Kriittisiäkin huomioita on esitetty ja pystyn ne helposti allekirjoittamaan.


Toinen suuri asia vuodessani on ollut asunnon osto lapsuuden maisemista Kauttualta, josta kirjoitin syksyllä täällä. Asunnolla on parhaillaan käynnissä remontti, mutta kohta pääsen nauttimaan rauhallisista viikonlopuista maalla ja ehkä aloittelemaan uutta kirjoitusprojektiakin.


Vuoteen kuului myös muutamia matkoja, jotka tosin kaikki sijoittuivat vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Maaliskuussa käytiin miehen kanssa Tukholmassa juhlistamassa aktiivisen kirjoitusurakan loppua ja käsikirjoituksen lähtemistä kustannustoimittajalle. Toukokuussa oli vuorossa reissu Madridiin kaveriporukalla ja kesäkuussa vietettiin miehen kanssa viikko Palmassa. Heinäkuussa piipahdin vielä vaihdosta tulleen tyttären kanssa Tallinnassa.


Yksi vuoden mukavista kokemuksista oli Ultra Bran paluukeikat. Näin bändin sekä Ilosaarirockissa että joulukuussa Hartwall-areenalla. Varsinkin viimeksi mainittu oli mahtava kokemus, vaikka yleensä en niin kovin lämpene isoille areenoille. UB oli kuitenkin hionut materiaalistaan visuaalisesti ja soundillisesti todella upean kokonaisuuden, jonka tunnelmissa viipyi pitkään.

Lukuvuotena vuosi ei ehkä ollut parhaasta päästä. Luin noin 35 kirjaa. Joukkoon kuuluu paljon kotimaista kaunoa ja elämäkerrallista kirjallisuutta. Parhaiten iskivät Heidi Köngäksen Sandra ja Kjell Westön Rikinkeltainen taivas, joka meni suoraan ihon alle ja nousi siten vuoden parhaaksi kirjaelämykseksi.

Olen tehnyt muutaman lupauksen tulevalle vuodelle 2018. ne liittyvät pääosin terveyteen ja fyysiseen hyvin vointiin. Muihin eteen tuleviin asioihin yritän suhtautua ilolla ja ennakkoluulottomuudella.

Täällä vieraileville toivotan ihanaa tulevaa vuotta 2018!

4 kommenttia:

  1. Minusta on ihan sopivaa, että blogin jättää roikkumaan ja vaihtelee sen aktiivisuuden kanssa, oman tunnelman ja ajankäytön mukaan. Mitä sitä lopettamaan, jos tätä kauttakin ihmisten kanssa voi olla kivoissa merkeissä tekemisissä. Tietenkin, jos homma kuormittaa niin sitten. Mutta tässäkään ei tarvitse verrata toisin tekeviin, jotka päivittävät blogiansa vuorokaudesta toiseen. Sinne ne katoavat ajan saattoon nekin, harvemmat ja tiheämmät kirjaukset.

    Iloa ja onnea uudelle vuodelle Jaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!

      Aiemmin blogin harva päivittämistahti vaivasi, mutta ei nykyään. Kirjoitan, kun siltä tuntuu.

      Poista
  2. Minullakin blogi hieman roikkuu -- on niin paljon muuta mielenkiintoista tai sitten asioita, jotka vievät liikaa energiaa... Kirjaasi en ole vielä ehtinyt tarttua, mutta sen aika tulee varmaan pian -- on edennyt lukuaikeissani jo hyvin ylös.
    Mukavaa, antoisaa ja onnellista uutta vuotta Jaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elämän krestomatia ja samoin sinne!

      Elämässä on tosiaan niin paljon kaikkea, että blogille ei oikein jää aikaa. Kiva, jos ehdit lukemaan kirjani, olisi mielenkiintoista kuulla sinun arviosi siitä.

      Poista