Sivut

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Carpe diem -kesä









Heinäkuu on tähän mennessä ollut lievästi sanoen epävakainen säältään. Lähes joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän. Onneksi välillä on aurinkokin näyttäytynyt ja silloin olen yrittänyt tarttua hetkeen ja lähteä ulos. Eilen sadekuurotteli koko päivän, mutta illaksi taivas selkeni. Hyppäsin pyörän selkään ja karautin järvenrannalle ihailemaan auringonlaskun hetkeä. Oli ihanaa istua laiturilla ja katsoa, miten järvenpinnassa ja pilvissä värit vaihtuivat. Carpe diem kannatti!

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Kesäkuussa 2020


Pieni katsaus jo menneeseen kesäkuuhun. Oli kaikin mittarein mitattuna kelpo kuukausi. Seuraavassa muutamia kesäkuun hetkiä tiivistettynä:

* Vietin ystäväni kanssa viikonlopun Kauttualla. Vaikka ilmat eivät suosineet, niin muuten oli mukavaa. Höpöteltiin, käveltiin, kokkailtiin, kierreltiin kirppareita ja käytiin paikallisessa baarissa ihmettelemässä koronan jälkeistä kuppilatodellisuutta. Aika ankeaa oli. Aiemmin pöydillä oli kynttilöitä tai kukkia, nyt käsidesiputelit.



*  En meinannut taaskaan saada tarpeekseni kukkivien omena- luumu, ja mikäliepuiden kukinnasta. Ei riitä yksi tai kaksi kertaa, kun hyppelin ympäri pihaa niitä kuvaamassa. Ehkä naapurit katsoivat ikkunoistaan, että tuolla tuo hörhö taas viilettää. 

* Kohokohtien kohokohta oli miehen kanssa vietetty Helsinki-päivä, jolla juhlistimme 25 vuotta sitten tapahtunutta ensikohtaamistamme legendarisessa Helsinginkadun Roskapankissa. Päivän aikana Stadi näytti parhaat puolensa. Auringonpaisteessa oli mukava dallailla pitkin Kaivopuiston rantoja ja Ullanlinnan mäkiä. Uinti ja sauna hotelli Clarionin, jossa yövyimme, kattoterassilla oli myös kokemisen arvoista. Illaksi suuntasimme Kallioon. Ensin Winoon, jossa söimme upean illallisen ja sitten kaiken alkupisteeseen Roskapankkiin. Tilasimme tiskiltä 25 vuoden takaisen vakiodrinkkimme karhukolmosen pullossa ja istahdimme muistelemaan. Outoa oli ainoastaan se, että baari meni kiinni jo klo 22. Seuraavan aamun kannalta ehkä parempi niin. Ihana päivä, joka uusitaan taas 25 vuoden kuluttua.



*  Koronan aikana patoutunut vaatteiden ostelu ryöpsähti hieman käsille. Jopa niin, että jälkikäteen oli syyllinen olo. Nyt on kuitenkin kesämekkoja erilaisiin tarpeisiin eikä heinäkuussa, eikä edes elokuussa, tarvitse mennä vaatakauppoihin. 

* Juhannus vietettiin Kauttualla. Aattoilta oltiin miehen kanssa kaksistaan, mutta lauantaina haettiin äiti Raumalta vahvistamaan joukkoa. Oli kyllä melkoisen mellevät juhannuskelit tänä vuonna. Päiviin mahtui rannalla makoilua, pyörä- ja kävelyretkiä, rantakivillä istuskelua, joessa kahlailua, mansikoita ja jäätelöä, uusia perunoita ja silliä sekä spritz aperoleja ja raikasta roseeta.



* Talviturkki lensi komeasti rantahietikolle, kun pulahdin Pyhäjärven virkistäviin aaltoihin. 

* Kesän kohokohtia ovat ensimmäiset metsämansikat ja eka grillimakkara kotisinapilla höystettynä. Eri aikaan toki!



* Kansallisarkistossakin ehdin istua kolme kokonaista päivää. Keräilin viimeisiä tiedonmuruja Sylvi-Kyllikki Kilpeä käsittelevää kirjaani varten. Kovasti iloitsin myös kustantamosta saamastani rohkaisevasta palautteesta.



* Aloitin instassa runoperjantait. Tarkoituksena on joka kuukauden ensimmäisenä ja viimeisenä perjantaina postata runo, joka jotenkin sopii ajankohtaan tai liikuttaa jollain muulla tavalla minua. Luen liian vähän runoja ja yritän tällä tavalla saada vähän puhtia asiaan. Ehkä tuon runot tännekin. Ainakin silloin tällöin. 



Luin kuusi kirjaa kannesta kanteen. Seuraavassa yhden sanan luonnehdinnat kirjoista oman lukukokemukseni perusteella:

Tuula-Liina Varis: Sattunut syntymään. Takuuvarma!
Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen. Yllätävä!
Clare MacIntosh: Lopun jälkeen. Outo!
Enni Mustonen: Pukija. Pettymys!
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet. Täydellinen!
Eero Huovinen: Äitiä ikävä. Sentimentaalinen!

* Kesäkuun viimeinen päivä päättyivät helteet ja virkistävä sade pyyhki yli läntisen Suomen. Oli ihanaa, kun satoi, mutta kohtuus kaikessa olisi ilmojenkin haltijattaren syytä muistaa. 

Kuvat Kauttuan ruukinpuistosta!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Käänne



Lämmin kesäkuu vaihtui vetiseen heinäkuuhun. Tässä on taas totuttelemista. Lähdin Leikkimökille hellekaudella ja unohdin pakata pitkähihaisia mukaan. Kaapin perältä tosin löytyy jotain villapaidan raatoja, mutta ei niitä oikein julkisesti kehtaa pitää. No, toivotaan uutta käännettä mahdollisimman pian.



Käänne on tapahtunut omassa elämässänikin. Kesäkuussa tein viimeiset työvuoroni Helsingin kaupungin työntekijänä. Syksyllä jatkan päiväkotitöitä sijaispalvelun kautta. Teen työvuoroja omassa tahdissani ja tarpeitteni mukaan. Ansiotaso tippuu, mutta elämänlaatu toivottavasti paranee. Minulla on enemmän aikaa olla Leikkimökillä ja kirjoittamiseenkin saan lisätunteja.



Tällä hetkellä käsikirjoitus poliitikko, kirjailija, lehtinainen Sylvi-Kyllikki Kilvestä on loppusuoralla. Kesä on aikaa hengähtää ja syksyllä katsotaan, miten sen kanssa edetään.



Toivon, että uusi käänne tuo eloa myös tänne blogin puolelle. Aika näyttää!

Ihanaa kesää!

P.S. Nyt kun korona-aika on lisännyt kotimaan matkailua, niin kurvatkaahan myös tänne Kauttualle. Täällä on paljon kaunista nähtävää, kuten esimerkiksi tämä Alinen koski ja sen kaunis vanha silta.