keskiviikko 1. elokuuta 2018

Heleän heinäkuun hetket

Raamitettu turisti Uudessakaupungissa
Onpa meillä ollut kaikkien aikojen heinäkuu. Ihan tilastojenkin valossa mennyt heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Tiedän, että monelle helleaalto on jatkuessaan ollut tuskallista, on se välillä ollut sitä itsellenikin, erityisesti öisin, mutta silti olen nauttinut lämmöstä ja valosta. Ehkä se oli tämä lämpöaalto, joka sai minut tiputtamaan kauan vaalimani talviturkin Säkylän Pyhäjärveen. En voi sanoa hirveästi nauttivani uimisesta luonnonvesissä, mutta olihan se virkistävää. 

Uudenkaupungin Vanha kirkko


Heinäkuusa jaoin aikani Helsingin ja Kauttuan välillä. Oulussa piipahdimme ihanissa suomalais-kiinalaisisssa häissä. Kauttuan olosta ja elosta heinäkuun alussa kirjoitin täällä. Välillä olin muutaman viikon Helsingissä ja heinäkuun viimeisen viikon vietin taas Kauttualla. Teimme mieheni kanssa pieniä päiväretkiä lähiympäristön kaupunkeihin ja nähtävyyksiin. Kävimme Uudessakaupungissa, jossa ihastelimme muun muassa hyvin säilynyttä puutaloaluetta sekä kaunista Vanhaa kirkkoa. Vierailimme Noormarkun ja  Leineperin ruukkialueilla, molemmat ovat hyvin säilyneitä ja eläviä kokonaisuuksia. Noormarkun ruukin alue on herraskaisempi suurine kartanoineen ja Leineperissä taas käsityöläisyys ja tavallisen kansan elämän puitteet 1800-1900-luvun taitteessa ovat hienosti esillä. Raumalla osallistuimme Mustan pitsin yön hulinoihin ja rokkasimme Maija Vilkkumaan tahdissa.


Noormarkun ruukin alueelta



Kirjoja olen lukenut heinäkuussa ennätysmäärän, mutta sen verran laiskotti etten saanut yhdestäkään blogitekstiä aikaiseksi. Tälläinen oli heinäkuun kirjakattaus:

Orvokki Aution Pesärikko-trilogia ( sisältää romaanit Viistotaival, Kotipesä ja Merkki päällä)

Olin nähnyt trilogiasta tehdyn TV-sarjan aikanaan televisiosta ja muistan jo silloin miettineeni, että haluaisin lukea kirjan. Aie toteutui nyt vasta, kun löysin kirjan kauttualaiselta kirpparilta. Ja kun alkuun pääsin, hotkaisin kirjan kerralla menemään ja viihdyin erinomaisesti Pohjanmaan lakeuksilla Armin ja Olavin avioliiton pyörteissä. Televisiosarjasta johtuen näin Armin koko ajan Minttu Mustakallion näköisenä ja Olavi taas oli Pekka Valkeejärven lihava versio.

Helmet-haaste
9. Kirjan kansi on yksivärinen

Sain myös loppuun ikuisuusprojektini Seppo Zetterbergin Kulttuuria ja kumouspuuhia. Helsingin virolaisyhteisö 1900-luvun alussa.

Kirja on mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen katsaus suomalaisten ja virolaisten suhteisiin 1900-luvun alkupuolella. Ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoinen, sillä kirja unohtui pitkiksi ajoiksi yöpöydälle, kun muu lukemisto kiilasi ohi.

Helmet-haaste
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

Pauliina Vanhatalolta luin omaelämäkerrallisen kirjan Toinen elämä, joka ei kuitenkaan herättänyt minussa samoja fiiliksiä kuin aiemmin lukemani Keskivaikea vuosi. Minun makuuni kirjassa kaiveltiin jo vähän liikaa omaa napanöyhtää ja tarkasteltiin sitä eri kuvakulmista.

Helmet-haaste
40. Kirjassa on lemmikkieläin

Pesärikko-trilogian lisäksi kuukauden ahmimiskirjoihin kuuluivat Enni Mustosen Taiteilijan vaimo, joka jatkaa koukuttavaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa sekä Martta Salmela-Järvisen muistelmien toinen osa Alas lyötiin vanha maailma: muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. 

Kuukauden elämäkerta-sarjaan kuuluvat Eero Marttisen elämäkerta Ilmari Kiannosta Ilmari Kianto. Korpikirjailijan elämä, uusintalukuun päässyt Katarina Eskolan toimittama Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin. Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920 sekä Ritva Sievänen-Allenin Tyttö venheessä. Elsa Enäjärvi-Haavion elämä 1901-1951 elämäkerta  samaisesta Elsasta. 

Elsa Enäjärvi-Haavio kiinnostaa minua tällä hetkellä erityisesti sen vuoksi, että hän oli Sylvi-Kyllikki Kilven aikalainen ja heidän elämissään on paljon samaa, jos myös paljon erilaisuutta. 

Marttisen kirja Kiannosta oli mielenkiintoinen, tosin aika ajoin melko pateettisella tyylillä kirjoitettu. Kiannon tapainen värikäs persoona kannattelee vähän huonompaakin elämäkertaa. Saa nähdä, millaisen kuvan Panu Rajala miehestä luo syksyllä ilmestyvässä elämäkerrassaan Suomussalmen sulttaani. Luultavasti saamme ainakin lukea värikkäitä kertomuksia korpikirjailijan naissuhteista.

Helmet-haasteeseen Marttisen kirja sopii kohtaan
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Kuukauden lopuksi ehdin vielä lukaisemaan paljon kehuja saaneen Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton.
Odotushorisontti oli melko korkea kirjaan tarttuessani, mutta ihan en tavoittanut kirjan paljon kehuja kerännyttä hyvyyttä ja syvyyttä. En saanut otetta kirjan henkilöistä ja paljon rivien väliin jättävä teksti ei minulle kuiskutellut salaisuuksiaan. 

Havulinna Noormarkussa


Näiden jo mainittujen kirjojen lisäksi olen lainannut kirjastosta valtavat pinot lähdekirjallisuutta kirjaprojektiani varten ja lueskellut niitä valikoiden. Tällä hetkellä olen perehtymässä 1800-1900-luvun taitteen Helsinkiin ja erityisesti sen työläiskortteleihin Pitkänsillan pohjoispuolella. Tätä silmälläpitäen olen tutustunut muun muassa Heikki Wariksen jo 1930-luvulla valmistuneeseen tutkimukseen Työläisyhteiskunna syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella, josta ilokseni on otettu uusintapainos Into Kustannuksen toimesta 2016. 



Leineperin ruukkialueelta


Elokuu on alkanut, mutta kesä jatkuu. Vaikka tutkiminen ja kirjoittaminen onkin mielenkiintoisessa vaiheessa, yritän myös ehtiä ulkoilemaan ja nauttimaan kesästä mahdollisimman paljon. Huomenna on vuorossa parin päivän mittainen Tallinnan reissu. 

Mitä teidän heinäkuuhunne kuului?

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Pieniä kesäiloja





Olen huomenna lähdössä Helsinkiin. Taakse jää Kauttuan Leikkimökki ja sen hidas elämänmeno. Olen nauttinut päivistä täällä, mutta mielelläni menen välillä kotiin. Tänne ehtii! On koko loppukesä ja syksy aikaa!




Näistä olen lomallani iloinnut:

-Olen syönyt metsämansikoita enemmän kuin vuosikausiin

-Olen käynyt mustikassa (ja pelännyt vähän käärmeitä)

- Olen kävellyt rannoilla ja liottanut varpaita Pyhäjärvessä. Hyvin vaalittu talviturkki on vielä tiukasti päällä.


- Olen haistellut metsän tuoksua ja ihaillut lehtien läpi kuultavaa valoa

- Olen pitänyt spontaaneja lukumaratoneja (Orvokki Aution Pesärikko-trilogia on mahtava)

- Olen kuljeskellut viljapeltojen keskellä ja opetellut uudestaan tunnistamaan eri viljalajeja.



- Olen syönyt jäätelöä enemmän kuin lääkäri määrää

- Olen yrittänyt löytää uusia näkökulmia näihin tuttuihin seutuihin

- Olen istunut keittiössäni ja katsonut kuinka aurinko laskee ja kuinka se taas muutaman tunnin päästä nousee.



- Olen kiertänyt kivoilla kirppareilla löytöjä tehden

- Olen etsinyt kirjoittamiseen oikeaa sävyä ja vähitellen löytänyt jotain langanpäitä. Yritän olla kärsivällinen.


Paljon mukavia asioita ja kesä on vasta puolessavälissä. Vielä ehtii vaikka mitä!

Leppoisia kesäpäiviä!



perjantai 6. heinäkuuta 2018

Leikkimökkini Kauttualla



Melkein tasan vuosi sitten aloin tosissani haikailemaan kakkosasunnon hankkimista lapsuusmaisemista Kauttualta (kuuluu Euran kuntaan). Ryhdyin seuraamaan paikkakunnan asuntoilmoituksia ja iskin silmäni vuonna 1945 rakennettuun rivitaloon. Taloyhtiö (kaksi kuuden asunnon rivitaloa) vaikutti hyvin hoidetulta ja taloilla oli oma arvonsa, sillä ne ovat Alvar Aallon suunnittelemia elementtitaloja. Talon elementit tehtiin Varkaudessa, josta ne kuljetettiin eteenpäin ja pystytettiin paikalleen. Kauttualla talot tunnetaan edelleen sähkötaloina, sillä niissä oli paikkakunnan ensimmäiset sähköliedet. Modernia siis!



Sovin näytön paikallisen kiinteistövälittäjän kanssa. Jo myyntiilmoituksen kuvien perusteella oli selvää etten selviäisi ilman isohkoa remonttia. Silti käynti paikan päällä sai minut melkein perääntymään, sillä epäröin selviäisinkö remontista. En nimittäin omaa juuri minkäänlaista remonttikokemusta ja remontointiin olisi mahdollisuus vain viikonloppuisin. Haudoin asiaa muutaman päivän, mutta ajatus omasta pikku pesästä ei jättänyt minua rauhaan ja niinpä tein tarjouksen. Ihan sellaisenaan tarjous ei mennyt läpi, mutta pääsimme lopulta molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Näin minusta oli taas tullut kauttualainen, ainakin osa-aikainen sellainen. Tuntui hyvältä!



Melko pian selvisi, etten selviäisi remontista omin voimin ja päädyin palkkaamaan paikallisen remonttifirman tekemään suurimmat työt. Isäni auttoi purkamalla keittiön maan tasalle ja repimällä viisi kerrosta muovimattoja, jotta saimme puulattian esiin. Keittiön toimitti lähiseudulla toimiva pieni keittiöfirma ja lattian hionnan ja maalauksen suoritti paikallinen tekijä. Omalle kontolleni jäi seinien, ovien ja kattojen maalaaminen ja valkoista maalia kuluikin purkkikaupalla, kun tummentuneet paneelit piti raikastaa.



Remontti venyi lopulta tämän vuoden puolelle, mutta vihdoin tammikuun lopulla kaikki oli valmista ja pääsin lempipuuhaani sisutuksen pariin. Leikkimökki, jolla nimellä mieheni asuntoa kutsui ja jonka omin käyttöön, on sisustettu pääosin kierrätetyillä kalusteilla ja tavaroilla. Ainoastaan sohva ja sänky on toistaiseksi ostettu uutena. Vielä kaipaan muutamia kalusteita, mutta pääosin sisustus alkaa olla suurempien tavaroiden osalta valmis. Paikalliset kirpputorit ovat toimineet aarreaittoina, joista olen löytänyt kaikkea pientä kivaa ja tarpeellista.


Leikkimökissä on kaksi huonetta ja keittiö. Olohuonen on reilun kokoinen ja makuuhuonekin ihan toimiva. Makuuhuoneessa ovat säilyneet alkuperäiset vaatekaapit ja ne saavat pysyäkin paikallaan.





Olen nyt viettänyt kaksi viikkoa yhteen menoon Leikkimökilläni ja täytyy sanoa, että en kadu yhtään, että päätin palata. Olen nauttinut kesäpäivistä maaseudun rauhassa.