perjantai 1. tammikuuta 2021

Kirjavuosi 2020

 


Pieni yhteenveto siitä, mitä luin vuonna 2020.

Luettujen kirjojen kokonaissaldo on 54. Samassa 50-60 -välisessä haarukassa olen pyörinyt viime vuodet, joten korona ei minun lukemisiani lisännyt kuten se on tehnyt monelle muulle. Tai näin ainakin olen kuullut. 

Luin jokseenkin yhtä paljon kaunokirjallisuutta ja faktapohjaista kirjallisuutta. Suurin osa lukemistani kirjoista oli kirjastosta, joitakin olin löytänyt kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä ja vain muutaman ostin kirjakaupasta. Kodin kirjahyllyt alkavat olla täynnä ja mietin melko tarkkaan, mitä ostan. Nykyiset hankinnat koostuvat lähes tulkoon kokonaan faktapohjaisista kirjoista.  Muutamia ostin vasta sitten, kun olin ne ensin lukenut kirjaston kappaleina ja hyviksi todennut. Ansaitsivat paikkansa hyllyssäni.

Kaunokirjallisen vuoteni aloitin norjalaisen Nina Lykken romaanilla "Ei, ja vielä kerran ei" ja lopetin Eppu Nuotion kirjaan "Maggie ja minä". Molemmat kuvaavat lukemisteni maantieteellistä painopistettä. Lukemistani romaaneista 15 oli suomalaisia ja kuusi muista Pohjoismaista (neljä Ruotsista ja kaksi Norjasta). Loput edustivat anglo-amerikkalaista kielialuetta. Sukupuolijakuma kallistui vahvasti naiskirjailijoiden hyväksi lukemin 21-4. Määrä ei silti välttämättä korreloi laadun tai lukukokemuksen kanssa, sillä kolmen kärkeen mahtui kaksi miestä. Vuoden 2020 parhaat olivat:

1. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

2. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

3. Anni Kytömäki: Margarita

Faktapohjaisen kirjallisuuden kärjessä komeilivat elämäkerralliset ja omaelämäkerralliset opukset (molemmat melko väljästi määriteltyinä). Lisäksi luin muun muutaman kirjoitusoppaan ja joitakin yleisesti historiaan liittyviä kirjoja. Osan kirjoista luin lähdemateriaalina omaa kirjaprojektiani silmällä pitäen. Tällainen oli muun muassa Itävallasta toisen maailmansodan alla Suomeen paenneen Lisbeth Landefortin tarina "Älä osoita sateenkaarta". Kirja oli mielenkiintoinen, mutta tuskin olisin sitä lukenut ilman Landefortin yhteyttä Sylvi-Kyllikki Kilpeen. Seuraavat sen sijaan säväyttivät niin paljon, että pääsivät kolmen kärkeen:

1. Annina Holmberg ja Olli Löytty: Ina ja Tito. Kohtauksia Collianderien taiteilijaliitosta. (Tämän luin ensin kirjaston kappaleena ja hankin sitten omaan hyllyyn)

2. Hannu Mäkelä ja Kirsi Piha: Pimeän yli. Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa. (Tässä sama kuin edellisessä, löytyy nyt hyllystäni)

3. Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu. (Tämä luokitellaan ilmeisesti romaaniksi, mutta minä luin sitä kyllä ihan tietokirjana. Haluaisin tämänkin omaan hyllyyn.)


Tänä vuonna jatkan lukemistani todennäköisesti melko samalla kaavalla kuin vuonna 2020. En ole vuosiin osallistunut mihinkään lukuhaasteisiin. Löydän lukemiseni pääasiassa kustantamojen uutuusluetteloista, sattumanvaraisesti kirjastosta tai bongailen instagramista muutamilta luottolukijoiltani (terkkuja muun muassa Lumiomenan Katjalle). Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste vaikuttaa tosin sen verran kivalta, että saatan siihen osallistuakin. Aika näyttää! 

Toivotan erinomaista lukuvuotta! Toivottavasti jokainen löytää oman makunsa mukaista hyvää lukemista!

torstai 31. joulukuuta 2020

Vuosi 2020 paketissa

 Mitä tapahtui vuonna 2020?


Tammikuu alkoi kirjoitusretriitillä Kauttualla. Kirjoittamisen lomassa kävelin paljon Pyhäjärven rannoilla ja Kauttuan metsissä. Juhlatunnelmaan pääsin ystävän 50-vuotisjuhlissa. Kuukauden kulttuurielämyksiä olivat Helene-elokuva ja Mieliala-Helsinki 1939-1945 -näyttely Hakasalmen huvilassa ja HAMissa. Tammikuuhun mahtui myös monta ravintolaillallista ja kahvilakirjoittamista. 


Helmikuu on aina tulppaanikuu. Varsinkin viime helmikuun lumeton ja harmaa maailma sai väriä tulppaanikimpuista. Piristävää oli myös yhden yön retki Tallinnaan ja siellä Kumussa nähty näyttely itseään etsivistä naistaitelijoista. Lomalla kävin kirjoittamassa Kauttualla ja istuin arkistoissa ja kirjastoissa Helsingissä. Kuukausi päättyi laskiaispullajuhliin lasten kanssa.


Maaliskuu alkoi vielä normaalisti. Juhlistin naistenpäivää kahden ystävän kanssa Porvoossa. Vähitellen koronatodellisuus alkoi hahmottua, kun lock down sulki lähes koko yhteiskunna. Ulos ja metsään onneksi pääsi ja pitkistä kävelyretkistä ja kevään seuraamisesta tuli henkireikä. Kotoisten reittien lisäksi kävimme patikoimassa Porvoon ja Sipoon metsissä.



Huhtikuussa jäin kuukauden palkattomalle lomalle töistä, kun korona karkoitti lapset päiväkodista. Käytin vapautuneen ajan kirjoittamiseen, siivoamiseen, kukkien hoitoon, kävelyretkiin, tv-sarjojen ja elokuvien katseleluun ja lukemiseen. Juhlahetki oli, kun Uudenmaan rajat aukesivat ja pääsin vihdoin taas Kauttualle.



Toukokuussa palasin työpaikalle, vaikka lapsia edelleen oli tosi vähän. Toukokuussa parasta oli, kuten aina, luonnon väriräjähdys. Lempivärini on juuri lehteen puhjenneiden puiden vihreys. Piristin mieltä myös muutamalla ihanalla kesämekolla. Päätin ruveta mekkoihmiseksi. Kuun lopussa tein sitten radikaalin päätöksen ja irtisanouduin töistä. 



Kesäkuu alkoi lämpimänä ja kesämekot pääsivät heti käyttöön. Onnentunnetta lisäsi myös se, että sain käsikirjoituksen vihdoinkin valmiiksi ja lähetin sen kustantamoon arvioitavaksi. Kesäkuun puolivälissä vietimme miehen kanssa yhdessäolomme 25-vuotispäivää. Täällä päivästä lisää! Juhannukseen päättyi vakituinen pestini päiväkoti Franzeniassa. Tunsin suurta helpotusta ja painottomuuden tunnetta. Vapaus sen teki! Juhannuksen vietimme miehen kanssa Kauttualla mitä ihanimmassa kesäsäässä.



Kesäkuun lopun helteiden jälkeen heinäkuu alkoi sateisena. Alkukuukauden vietin Kauttualla, sitten alkoi reissuelämä. Sen aikana kävimme Porvoossa, Mathildedalissa, Tammisaaressa, Hangossa, Nurmeksessa, Kolilla, Savonlinnassa ja Punkaharjulla. Bongasimme myös pari kulttuurikohdetta: kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljeen Lieksassa ja Parikkalan patsaspuiston. Reissuista lisää linkissä. 



Elokuussa iloitsin palanneista hellepäivistä. Äidin ja miehen kanssa kävimme vuoden ainoalla keikalla, kun Kaija Koo esiintyi Kauttuan Ruukinpuistossa. Samassa paikassa vietettiin myös Alvar Aalto-viikkoa, jonka avajaispäivän tapahtumiin osallistuimme. Kauttuan metsistä puolestaan löytyi hyviä mustikoita ja elokuun aikana tulikin väsättyä useampia mustikkapiirakoita. Kuun lopulla alkoi taas työarki, kun palasin Franzeniaan kolmen kuukauden sijaisuuteen. Voit lukea lisää elokuun tunnelmista täältä.


Syyskuussa töihin pyöräilystä tuli normi. Ajatus maskinkäytöstä bussissa ei houkuttanut. Lukemisrintamalla oli vilkasta, kun kirjaston varausjonosta alkoi pukata kirjaa toisensa jälkeen. Kuukauden kulttuurielämys oli Kom-teatterin lämpiössä esitetty Heini Junkkaalan ohjaama Elvi S. - Huomisen tekijä. Näytelmä pureutui Elvi Sinervon elämään hänen runoutensa kautta. Iloa tuotti myös ystäväporukan kokoontuminen kotiimme. Edellisen kerran olimme tavanneet itsenäisyyspäivänä 2019.



Lokakuussa näin koko vuoden hienoimman leffan, Toven. Rakastin elokuvan jokaista hetkeä. Lokakuuhun osui myös vuoden paras TV-sarja Jäähyväisten kesä, joka taitaa edelleen löytyä Yle Areenasta. Oma elämä oli tavallisen arkista töihin-kotiin-akselilla. Työmatkapyöräily jatkui ja olin ylpeä itsestäni. Lokakuun lopussa koin juhlahetken, kun sain lopullisen varmistuksen kustannussopimuksesta. Ensi elokuussa ilmestyy Innon kustantamana teos Sylvi-Kyllikki Kilpi - Matka valtakunnanvaikuttajaksi. Juhlistin sopimusta pätkiskakulla ja kuohuvalla Fasulla.



Marraskuussa koko maailma jännitti Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulosta. Onneksi kävi niin kuin kävi. Marraskuuta piristääkseni vein miehen Porvooseen. Katso täältä lisää. Kuun puolivälissä pidin viikon loman, josta suurin osa kului Kauttualla. Helsingissä kävimme katsomassa Magnus Enckellin näyttelyn Ateneumissa. Iltaisin ahmin The Crown -sarjaa.



Joulukuun alussa aloin valmistautua jouluun todenteolla siivoamalla ja leipomalla. Aikaa tähän oli, sillä tein viimeisen vuoroni Franzeniassa itsenäisyyspäivän alla. Sain myös kokea ensimmäisen koronatestini. Kokemus ei ollut ollenkaan niin karmea kuin olin pelännyt ja tuloskin oli negatiivinen. Joulua vietimme kotona perinteisin menoin. Parasta joulunajassa oli, että Brightonissa asuva tyttäreni Laura pääsi Suomeen vuoden tauon jälkeen. Tänä jouluna sai olla tyytyväinen myös siihen, että kaikki olimme terveitä. Nyt, vuoden viimeisenä päivänä, olen Kauttualla. Tulin tänne oikolukemaan käsikirjoitusta. Tänään ei kuitenkaan lueta vaan vietetään vuoden vaihtumista. Keskiyöllä nostamme maljan ja toivomme kaikkea hyvää vuodelle 2021. Meille kaikille!


J.K. Kun nyt luen läpi "vuosikertomustani" huomaan, että elämäni loppujen lopuksi on ollut melko samanlaista kuin muinakin vuosina. Totta kai korona on luonut siihen oman mausteensa, mutta introverttina, kotona viihtyvänä ihmisenä minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia sopeutua vallitsevaan todellisuuteen. Makikaan ei enää ahdista kuten alussa. En silti toivo tälle jatkoa ja toivottavasti saan ensi vuonna kirjoittaa vähemmän koronapainotteisen päivityksen. 


Hyvää uutta vuotta 2021!

maanantai 30. marraskuuta 2020

Ilon aiheita


Kulunut syksy on ollut harvinaisen ankea koko maailman mittakaavassa. Korona on jyllännyt ympäri palloa takoen hurjia tartunta- ja kuolinlukuja. Me Suomessa kuvittelimme jonkin aikaa, että olemme täällä periferiassamme turvassa, mutta niinhän ei sitten lopulta ollut. Tänään pääkaupunkiseudulla pamahtivat päälle tiukennetut rajoitukset ja tällainen vanha jääräkin on oppinut käyttämään maskia. Etäisyyksien pito sujuu minulta ihan luonnostaan. 


Pelkkää ankeutta elämä ei onneksi ole ollut ja lopultakin ihminen on melko sopeutuvainen eläin. Itse olen syksyn aikana riemuinnut ainakin seuraavista asioista:

* Lokakuun lopussa allekirjoitin kustannussopimuksen Into Kustannuksen kanssa. Elämäkerta poliitikko, lehtinainen, kirjailija Sylvi-Kyllikki Kilvestä ilmestyy näillä näkyvin sopivasti nimipäivänäni 15.8.2021

* Yhdysvalloista kuului pitkästä aikaa hyviä uutisia, kun öykkäri Trump hävisi presidentinvaalit Joe Bidenille. Toivottavasti kotoisatkin populistimme saisivat kylmää vettä niskaansa kevään kunnallisvaaleissa.

* Vietimme miehen kanssa mukavan viikonlopun Porvoossa, jossa yövyimme Porvoon linnan Remuganes Suitessa eli Hurriganes-legenda Remu Aaltosen aiemmin asuttamassa kaksiossa keskellä vanhaa kaupunkia. Asunnossa tuntui vahvana Remun runsas sisutuksellinen käden jälki. Kokemisen väärti!

* Piipahdukset Leikkimökille Kauttualle ovat tuoneet mukavaa vaihtelua, kun elämä muuten on typistynyt lähes kokonaan akselille koti-työpaikka.

* Ateneumissa pistäydyimme katsomassa Magnus Enckellin näyttelyn ja kiersimme samalla myös muut salit. Taas kerran sai todeta, että Suomessa on tehty upeaa taidetta.

*Olen lukenut tukun hyviä kirjoja, joista mainittakoon muun muassa Anni Kytömäen Margarita ja Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjekokoelma Pimeän yli.

Remuganes Suite sijaitsee taustalla näkyvässä punaisessa kivitalossa

Huomenna aukaisen ensimmäisen luukun joulukalenteristani ja aloitan joulutunnelmoinnin ihan virallisestikin. (Vähän salaa olen jo joululauluja kuunnellut ja ensimmäiset hyasintitkin on ostettu). Joulu on monella tapaa tänä vuonna erilainen kuin aikaisempina vuosina, mutta jotenkin koen, että sen merkitys valon juhlana nyt kriisiaikana korostuu.

Iloista joulun odotusta!

P.S. Kuvat Porvoon reissultamme, jolloin saimme nauttia mielettömästä marraskuisesta valoilmiöstä. Yksi ilonaihe sekin. 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Sääilmiöitä

Vietimme pienen lomapätkän Kauttualla viime viikon lopulla Sään suhteen aika ei käynyt tylsäksi, sillä saimme kaikkea mahdollista: myrskytuulta, rankkaa vesisadetta, auringon pilkahduksia ja lempeää lumisadetta. Kävelyille nappasimme kameran mukaan ja tallensimme osan näistä sääilmiöistä. Etenkin Liisa-myrskyn kourissa vellonut Pyhäjärvi teki vaikutuksen. 




Lumisella maisemallakin oli oma viehätyksensä, vaikka en mikään suuri lumen ja talven ystävä olekaan:





Kotiin päin sinisenä hetkenä:


Olisihan se hauska saada korona-ankeutta piristämään valkoinen joulu. Millainen siitä sitten muuten ikinä tulekaan. 

Mukavaa marraskuun jatkoa!

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Elokuu 2020

























Oi elokuu, olit niin ihana ja kesäinen. Nyt syyskuun sateissa ja pimenevässä illassa tuntuu, että sinusta on ikuisuus. Pieni muistelo lienee paikallaan.

* Enin osa elokuusta kului Leikkimökillä.

























* Sain mieluisia vieraita: poikani tyttöystävänsä kanssa ja heidän jälkeensä tyttäreni.

























* Teimme muutaman vierailun Raumalle.

























* Leikkimökin kuisti sai uuden maalipeitteen.


























* Metsän mustikkasatoa hyödynsin pullissa ja piirakoissa

* Vietin rantaelämää elokuun lempeässä auringonpaisteessa ja nautin rantasaunan löylyistä.

* Kävin auringonlaskukävelyillä leppeässä illassa.

* Tanssimme Kaija Koon tahdissa Kauttuan Ruukinpuistossa.

























* Samassa paikassa kiertelimme Alvar Aallon jalanjäljillä.

























* Alvarin kunniaksi vietimme iltaa hänen suunnittelemallaan Jokisaunalla vesisadetta ja paikallisen bändin nostalgista musisointia kuunnellen.

* Arki ja työt alkoivat elokuun viimeisellä viikolla.


* 31.8. paljastettiin Kalevankatu 16:ssa kirjailija Elvi Sinervon muistolaatta.

* Tuntui, että luin paljon, mutta loppuun asti en saanut kuin kolme kirjaa:

Panu Rajala: Kansallisrunoilija J.L. Runebergin elämä. Puuduttava!
Eila Pennanen: Ennen sotaa oli nuoruus. Vanhahtava!
Vigdis Hjorth: Perintötekijät. Ärsyttävä!

* Kuten yhden sanan luonnehdinnoista voi huomata, yksikään ei ollut täysosuma.

* Usea jo elokuun puolella aloitettu kirja jäi odottamaan loppuun lukemista syyskuun puolella ja tuntuukin siltä, että syyskuussa saan luettua ennätysmäärän kirjoja.



Tunnelmallista syyskuun jatkoa!

torstai 20. elokuuta 2020

Omasta kuplasta Alvar Aalto -viikkoon

Sepäntie, jonka varrella olevat talot on rakennettu 1800-luvun alussa seppien asunnoiksi.


Olen nyt viikon elänyt lähes tyystin omassa kuplassani. Sosiaaliset kontaktit ovat rajoittuneet satunnaisiin juttuhetkiin naapureiden kanssa.

Taiteilijakoti Tuiska


Olo on ollut lähes painoton ja olen tuntenut olevani jotenkin irti ulkopuolisesta maailmasta. Ei ole tarvinnut huolehtia koronamaskeista, testausjonoista ja ruuhkaisista busseista, kun liikkumaan on päässyt pyörällä ja kävellen ja turvavälit ovat pysyneet itsestään kunnossa. Paikallisella uimarannallakin sain pitää paikan kokonaan itselläni. Nautin laiturilla mustikkapullakahvit ja lueskelin laineiden liplatusta kuunnellen. Aika täydellistä!



Viikon on kruunanut upeaakin upeampi kesäsää ja hellemekon helmat ovat vain heilahdelleet, kun olen painellut pitkin kylänraittia, rantoja ja mustikametsiä. Käsikirjoitus ja sisähommat ovat saaneet odottaa, kun en vaan ole malttanut pysytellä sisällä. Olen fiilistellyt kesää, kun sitä vielä on tarjolla.

1802 rakennettu  ruukinkartano, joka nykyään tunnetaan nimellä Kauttuan Klubi



Huomenna kuplani puhkeaa, kun äitini ja mieheni saapuvat Leikkimökille viikonlopun viettoon. Perjantaina saatamme suunnata Kauttuan Ruukinpuiston ulkoilmakonserttiin (klik), jonka pääesiintyjänä on Kaija Koo. Lauantaina samaisella alueella alkaa tämän vuoden Alvar Aalto -viikon (klik) tapahtumat teemalla "Aalto Arjessa".



Alvar Aallon suunnittelema Terassitalo valmistui 1938.
Kauttualta löytyy useita Aallon suunnittelemia rakennuksia, tunnetuimpana ehkä Terassitalo. Oma pikku Leikkimökkinikin on Aallon käsialaa. Viikon aikana järjestetään muun muassa useita opastettuja kävelyjä, joissa tutustutaan alueen historiaan ja Aallon kädenjälkeen. Postauksen kuvista saat maistiaisen Kauttuasta, mutta kannattaa pistäytyä paikankin päällä katsastamassa.