sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Alkavan syksyn tunnelmia



Nyt varmaan voi jo puhua syksystä, kun mennään syyskuun puolivälissä. Onneksi edelleen on saatu nauttia myös lämpimistä, aurinkoisista päivistä, kuten esimerkiksi tänään. Tein pitkän kävelylylenkin Vantaanjoen maisemiin ja nautin syksyisistä tuoksuista ja alkavasta ruskasta. Ja myös siitä auringosta, joka vielä mukavasti lämmitti.


Omaan syksyyni kuuluu muutamia kirjatilaisuuksia, joissa olen esittelemässä kirjoittamaani Elvi Sinervon elämäkertaa. Ensimmäinen näistä on kahvila Berggassa maanantaina 2.10 ja toinen Kansan Arkistossa Aleksis Kiven päivänä. Tervetuloa kuuntelemaan ja juttelemaan, jos olet hoodeilla tuolloin.



Syksyyni tulee suurella todennäköisyydellä kuulumaan myös remontointia. Olen hankkimassa itselleni vapaa-ajan asuntoa paikkakunnalta, jolla vietin lapsuuteni. Ensi viikolla olisi tarkoitus kirjoittaa nimi kauppakirjan alle. Jos ja kun asia realisoituu, kerron asiasta enemmän. Nyt voin vain sanoa, että olen innoissani uudesta projektista, jossa pääsen remppaamaan ja sisustamaan. Olen myös onnellinen, että saan tukikohdan niihin maisemiin, jotka merkitsevät itselleni paljon.


Tietenkin syksyyn tulee kuulumaan paljon myös lukemista. Tänä syksynä tuntuu ilmestyvän paljon mielenkiintoisia kirjoja sekä kaunon että tiedon puolella. Kirjaston varauslistani on jo melko pitkä, toivottavasti eivät kaikki tupsahda syliin samaan aikaan. Tällä hetkellä luennassa on kaksi elämäkerrallista romaania: Asko Jaakonahon Valon juhla ja Raili Mikkasen Hilja. Yksi maailman ensimmäisistä. Jaakonahon romaanin keskiössä vuoropuhelua käyvät runoilija Katri Vala ja kulttuuripersoona Olavi Paavolainen. Mikkasen kirja puolestaan kertoo yhdestä maailman ensimmäisistä naiskansanedustajista Hilja Liinamaa-Pärssisestä. Keskenään romaanit ovat hyvin erilaisia. Jaakonaho keskittyy päähenkilöidensä tunne-elämän ja ajattelumaailman kuvaamiseen. Ajallisesti romaani keskittyy vuoteen 1942, josta käsin Vala ja Paavolainen tarkastelevat siihenastista elämäänsä ja yhteistä historiaansa. Jaakonahon kieli on kaunista, paikoin jopa runollista. Mikkanen taasen kertoo koruttomasti Hilja Liinamaa-Pärssisen elämäntarinan kehdosta hautaan niin että painopiste on toiminnassa ja ulkoisissa kehyksissä. Molemmat teokset ovat kuitenkin kiinnostavia, vaikka on sanottava, että varsinkin Olavi Paavolainen rupeaa olemaan melko loppuun kaluttu luu, josta on vaikea saada esiin mitään uutta ja mielestäni Jaakonaho onnistuukin luomaan kiinnostavamman kuvan Valasta. Erityispisteet Jaakonaholle siitä, että hän nostaa esiin myös Valan aviomiehen Armas Heikelin, joka monissa Valasta kertovissa teoksissa on sysätty lähes tyystin syrjään.



Seuraavana lukupinossa vuoroaan odottaa Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat. En ole suurin Haahtelan tuotannon fani, mutta romaanin taidemaailmaan keskittyvä aihe kiinnostaa.

Kaunista syksyn jatkoa ja iloisia lukuhetkiä!

4 kommenttia:

  1. Myöhästyneet onnittelut kirjan ilmestymisestä! Se odottelee minua yöpöydällä luettavien pinossani :) Tässä postauksessa on hienoja, syksyisiä kuvia. Pidän syksyn väreistä, kuulaista syyspäivistä ja syksyisestä luonnosta, vaikka kesän päättyminen onkin hieman surullista.

    VastaaPoista
  2. Onnea täältäkin ilmestyneelle kirjalle! Täytyy saada käsiin, lukea & postata!

    VastaaPoista
  3. Nanna, kiitos ja kiva kuulla pinosta :)

    Minäkin pidän syksystä, tosin tuleva pimeä kausi vähän ahdistaa.

    VastaaPoista
  4. Elämän krestomatia, kiitos :)

    Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi, olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi siitä.

    VastaaPoista