torstai 1. helmikuuta 2018

Tammikuun luetuista ja siitä, miten lukija sai nenilleen


Kun en nyt muuten jaksa/viitsi kirjoittaa lukemistani kirjoista tänne blogiin, niin ajattelin tehdä joka kuukausi lyhyen koosteen kuukauden aikana luetuista. Pysyn näin toivottavasti vähän kartalla vuoden aikana luetuista.

Tammikuussa 2018 oli yksi kirjailija ylitse muiden ja hän oli Enni Mustonen. Jostain syystä, en enää muista mistä, ehkä tuttujen suositusten perusteella, päätin ottaa lukuun Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Kotikirjastostani Oulunkylästä löysin sarjan osat 2-4 ja koska olen malttamaton, en jaksanut jäädä varailemaan ja odottamaan sarjan ensimmäistä osaa Paimentyttö, vaan aloitin lukemisen suoraan toisesta kirjasta nimeltään Lapsenpiika. Ihme tapahtui ja koukutuin kirjaan lähes ensi sivuista ja ahmin myös kaksi seuraavaa osaa, Emännöitsijän ja Ruokarouvan lähes alta aikayksikön. Viidennen osankin, Ruokarouvan tytär, olin jo varannut kirjastoon ja luin sen samaan pötköön muiden kanssa. Nyt odotellaan sarjan kuudetta osaa Taiteilijan vaimo, jonka pitäisi ilmestyä tänä vuonna. Pitääkin heti, kun mahdollista, laittaa kirja varaukseen kirjastosta.

Näin tässä asiassa kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Olin aiemmin vähän tuhahdellut Mustosen kirjojen viihteellisyydelle ja ajatellut, että niiden lukeminen on lähinnä ajanhukkaa. Kenties olin jossain vaiheessa menettänyt kyvyn heittäytyä kirjan maailmaan ilman, että pohdin koko ajan otsa rypyssä sen mahdollista merkittävyyttä ja vaikuttavuutta. Mustonen näytti minulle pitkää nenää tässä suhteessa. Historioitsijana hän tuntee kuvaamansa maailman pienimpiä yksityiskohtia myöten ja hänellä on oiva kyky asettaa ihmisensä tähän maailmaan todellisten historiallisten henkilöiden yhteyteen. Syrjästäkatsojan tarinoissa seikkailee 1900-luvun alun suomalainen kulttuurikerma tavallisen piikatytön rinnalla. Sarjan toistaiseksi viimeisessä osassa Mustonen laajentaa maailmansa Suomen rajojen ulkopuolelle ja pöyhii pariisilaisia muoti- ja kirjallisuuspiirejä. Siinä tosin nimien droppailu menee jo ehkä hieman överiksi, kun suomalainen tuiki tuntematon ompelija päätyy samoihin piireihin Ernst Hemingwayn ja Coco Chanelin kanssa.

Kun Syrjästäkatsojan tarinat oli luettu, hamstrasin kirjastosta Mustosen edellisen sarjan Järjen ja tunteen tarinoita. Nyt on menossa jo sarjan toinen osa Mustasukkaiset.

Mustoselle haluan ennen kaikkea lausua kiitokseni siitä, että hänen kirjojensa kautta olen taas saanut päälle kirjojen ahmimisvaihteen ja vapaa-ajalla kotona ja työmatkoilla bussissa kirja usein ohittaa puhelimeen tuijottamisen ja somemaailmaan uppoamisen. Kirja tuntuu taas hyvältä kädessä ja nenän alla.

Mustosen lisäksi luin joululahjaksi Rosa Liksomin Everstinnan, joka oli järisyttävä kokemus sekä kielensä että tarinansa osalta. Vaikka Liksomin käyttämä meänkieli ei ole itselleni tuttua ja sen lukeminen tuntui välillä jopa vähän raskaalta, niin en voinut muuta kuin nauttia Liksomin vahvasta ja ilmaisuvoimaisesta tavasta kirjoittaa.

Elämäkertarintamalla luin Anne Mattssonin kiitetyn elämäkerran Tellervo Koivistosta. Voin yhtyä kiitoksiin, sillä Mattsson on onnistunut erinomaisesti valottamaan Koiviston elämää ja hänen rooliaan presidentinpuolisona.

Näissä tunnelmissa aloitan helmikuun. Järjen ja tunteen tarinoissa on vielä lukemista, mutta yritän löytää muutakin luettava. Kirjastosta nappasin mukaani muun muassa Asko Jaakonahon esikoisen Onnemme tiellä, joka vaikuttaa oikein kiinnostavalta. 

6 kommenttia:

  1. Erinomaisia kirjoja olet lukenut, olipa kiva lukea mietteitäsi!
    Pidän Syrjästäkatsojan tarinoista minäkin todella paljon. Mustonen osaa yhdistää historiallisen tarkkuuden ja viihdyttävän kerronnan. Myös Everstinna oli upea, yksi viime vuoden parhaista ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, saattaa olla, että sinun positiiviset kokemuksesi Mustosen sarjasta saattoivat innoittaa minua tarttumaan kirjoihin. :)

      Poista
  2. Everstinna oli minullekin huikea lukukokemus, ja sitä syvensivät vielä lukupiirit Turun ja Helsingin messuilla. Liksom on huippu. Mustonen taas on minulle vieraampi kirjailija, kai omat ennakkoluulot ovat olleet lukemisen esteenä. Olikin mielenkiintoista lukea ajatuksiasi Syrjästäkatsojan tarinoista, nyt kirjat alkoivat ensimmäistä kertaa todella kiinnostaa. Taidan saada nenilleni minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lukupiirit olivat varmaan hienoja kokemuksia. Liksom on tosiaan huippu! Nenille saamista on liikkeellä :)

      Poista
  3. Minun on jo pitkään tehnyt mieli lukea Mustosen Syrjästä katsojan tarina -sarjaa. Aloitin äänikirjana, mutten päässyt sisälle. Kannattanee yrittää lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, mulle äänikirjat ovat täysin vieras maailma, joten en osaa verrata niitä lukemiskokemukseen. Suosittelen yrittämään Mustosen selättämistä lukemalla.

      Poista