sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Helmikuussa luettua ja koettua


Helmikuu mennä hulmahti ohi nopeasti. Talvi tuli jäädäkseen ja lunta ja kylmyyttä enemmän kuin tällainen antitalvi-ihminen välittäisi. Kylmyys ylitti varjonsa koko Euroopan ylle ja mekin värisimme vilusta Prahan matkallamme.


Prahan matkan lisäksi helmikuun kohokohta oli nuorimman tyttäremme vanhojen tanssit. Oli ilo katsoa kauniita nuoria ihmisiä tanssin pyörteissä. Iloa lisäsi se, että vanhin tyttäremme lennähti Lontoosta viettämään talvibreikkiä ja katsomaan sisarensa tansseja.


Nyt ollaan jo maaliskuussa ja kevät lähestyy vääjäämättä, mikä on ihanaa ja helpottavaa. Vaikka vielä on hyvinkin talvista saattoi kevään aistia kun tänään taivalsimme aurinkoisella Pyhäjärven jäällä Kauttualla. Vietimme mieheni kanssa viikonlopun kakkosasunnollamme, jonka olen nimennyt Leikkimökiksi. Kysymyshän ei ole oikeasta mökistä vaan rivitaloasunnosta.


No mutta nyt niihin kirjoihin. Kirjoittaessani tammikuun luetuista mainitsin, että olin hurahtanut Enni Mustosen Sivustakatsojan tarinaan ja aloittaneeni sen innoittamana myös Järjen ja tunteen tarinat. Luin sarjan kaikki viisi osaa, joista viimeinen, nykyaikaan sijoittunut Parittomat oli selkeästi heikoin. Sarjaa lukiessa huomasi selvästi, että Mustonen jonkin verran kierrättää aiheitaan. Myöhemmin kirjoitetussa Syrjästäkatsojan tarinoissa on paljon samaa kuin Järjen ja tunteen tarinoissa. Jostain olen myös lukenut, että samat teemat ovat näkyvissä vuosituhannen vaihteesa kirjoitetussa Koskivuori-sarjassa.

Sain vihdoin kirjastosta heinäkuussa varaamani Anna-Leena Härkösen Valomerkin. Kirja kertoo viisikymppisestä kirjailijasta Anitasta ja kirjailijan elämästä hyvin uskottavalla tavalla. Anitalle kirjailijuus on ainoa vaihtoehto, mutta joka kerta uuden kirjan aloittaminen tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta. Viimein hän on tilanteessa, jossa kuolema näyttäytyy houkuttelevammalta kuin uusi kirja ja uusi kamppailu luomisen tuskan ja kirjailijan paineiden alla. Härkösmäisesti huumori keventää vakavaa aihetta ja dialogit ovat välillä jopa riemastuttavia. Kyllä kirjaa kannatti odottaa.

Luettua tuli myös Asko Jaakonahon esikoisteos Onnemme tiellä ( kirjan nimi on oikein hyvä ja osuva, mutta ärsyttävä siinä mielessä, että päässäni alkaa aina soimaan laulu Taistojen tiellä), joka perustuu tositapahtumiin. Kirja kertoo sosiaalidemokraatti Onni Happosen kyydityksestä ja murhasta yksyllä 1930. Kolmen eri kertojan suulla Jaakonaho valottaa mitä Heinävedellä tapahtui kesällä ja syksyllä 1930. Kertojina toimivat Happosen vaimo Saimi, paikallinen Lapuan liikkeen aktiivi maanviljelijä Pelkonen ja Pelkosen renki Pakarinen, joka lopulta tuomitaan Happosen murhasta. Tapahtumat ovat ilmeisesti edelleen jossain määrin selvittämättä ja oikeasta syyllisestä ei ole varmuutta.

Yhden viikonlopun hömppäkirjana oli Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia, josta nyt ei paljon jäänyt käteen. Ihan kelpo viihdettä silti ja sopi hömppävajeen täyttämiseen.

Ajattelin tänä vuonna osallistua ekaa kertaa kunnolla Helmet-haasteeseen ja teen asiasta josain vaiheessa oman postauksensa. Helmikuun kirjoja sovitin seuraaviin kohtiin:

3. Kirja aloittaa sarjan - Enni Mustonen: Nimettömät
11. Kirjassa käy hyvin - Enni Mustonen: Parittomat
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta - Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
24. Surullinen kirja - Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan - Enni Mustonen: Sidotut
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - Anna-Leena Härkönen: Valomerkki



Toivon maaliskuuhunne paljon valoisia kevättä enteileviä päiviä ja tietenkin hyviä kirjoja.

6 kommenttia:

  1. Praha on kyllä mahtava. Silloin kun itse olin siellä, oli isot tulvat ja esimerkiksi Kaarlensilta kokonaan suljettuna. Mutta olut oli hyvää ja kaupungissa riitti nähtävää vaikka millä mitalla.

    Minä en ole Mustosen kirjoista kiinnostunut, ehkä joskus vielä testaan. Yhden olen tainnut joskus lukea. Riittäähän tuota luettavaa maailmassa, ei hätää. ;)

    Löysin muuten kirjaston kierrätyshyllystä Elvi Sinervon novellikokoelman ja heti ajattelin sinua. Sen aion lukea jossain vaiheessa kevättä.

    Oikein mukavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Muistankin, että olit tuolloin tulvan aikaan Prahassa. Olut tosiaan on hyvää, mutta tällä matkalla tajusimme, että Tsekki on myös ihan kelpo viinimaa.
      Hauska kuulla, että aiot lukea Elvi Sinervon tuotantoa. Toivottavasti sitten kirjoitat lukemastasi.

      Poista
  2. Olen ollut viimeksi Prahassa marraskuun lopussa 1989, vain pari päivää ennen vallankumousta. Sinnekin pitäisi päästä uudestaan... Enni Mustonenhan on oikeasti Kirsti Manninen. En ole tainnut koskaan lukea häneltä mitään, mutta nuo teemojen kierrätykset saattavat olla tyypillisiä liukuhihnatyyppiselle kirjoittamiselle. Se, joka lukee vain yhden romaanin tai yhden sarjan ei välttämättä huomaa mitään vaan nauttii lukemastaan. Itse lopetin Donna Leonen dekkarien lukemisen kun tietyt asiat ja kliseet toistuivat joka kertomuksessa.
    Mukavaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, oi mikä mielenkiintoinen ajoitus sinulla on ollut Prahan matkallasi.
      Tiedän, että Mustonen on kirjailijanimi. Minulle kävin samoin Leonin
      kanssa kuin sinulle ja luulen, että niin käy myös Mustosen kanssa.
      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  3. Lumikuvat on niin kauniita! Mutta toivottavasti pian sulaa ja kevat alkaa kunnolla :) <3

    VastaaPoista