sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Lammassaaren pitkospuut ja kierrätyskeskuksesta pokkareita



Vihdoinkin vähän keväisempää. Varsinkin tänään lumi tuntui sulavan kohisten ja pienet ja isommatkin puroset juoksivat pitkin tien uomia. Eilen aamupäivällä mieheni houkutteli minut kävelylle Lammassaareen, jossa en ole aiemmin käynyt. Edellisen illan työpaikan illanvietosta vähän nahkeana ensin kieltäydyin, mutta päätin sittenkin kerätä itseni ja lähteä hänen mukaansa. Ja onneksi lähdin, sillä Lammassaari ja sen vieressä oleva Kuusiluoto osoittautuivat hienoiksi paikoiksi, joissa yhdistyy luonto, meri ja rakennettu kaupunki- ja kulttuurihistoria oivalla ja mielenkiintoisella tavalla.



Lammassaari ja sitä ympäröivä ruovikkoalue on luonnonsuojelualuetta ja lintujen pesimäaluetta. Lammassaareen kulku on järjestetty pitkospuita pitkin ja kesällä paikalle voi rantautua pienveneellä. Saari on jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen toiminut kaupunkilaisten, ennen kaikkea kaupungin työväestön virkistysalueena, kun Raittiusyhdistys Koitto vuokrasi alueen yhdistyksensä kesäsiirtolaksi. Saaren keskeltä löytyy edelleen Koiton rakennuttama vaikuttava hirsirakennus Pohjolan pirtti, joka toimi kokoontumistilana. Kesäsiirtolan asukkaat yöpyivät majoissa, jotka purettiin kesän päätyttyä. Myöhemmin 1940-1950-luvulla ryhdyttiin rakentamaan majoja, jotka kestivät myös talven. Nykyään saaressa on yli 100 kesämajaa, osa vanhoja ja muutama uusikin joukossa. Mökkiläisistä huolimatta saari toimii myös kaupunkilaisten julkisena virkistysalueena.



Lammassaaresta pääsee pitkospuita pitkin jatkamaan matkaa pienempään saareen Kuusiluotoon, joka on vanhaa kalastajien asuma-aluetta. Nykyään saari on Lammassaaren tapaan kaupunkilaisten käytössä. Kesällä siellä voi törmätä lampaisiin, jotka on "pestattu" hoitamaan vanhaa perinnemaisemaa. Tuskin maltan odottaa lampaiden tapaamista.


Voin vain kuvitella, miten viehättäviä sekä Lammassaari että Kuusiluoto ovat kesällä, kun ne näin kevään korvallakin ihastuttivat. Varmasti tulen vierailemaan molemmissa usein, nyt kun ne olen kerran löytänyt.



Tänään käväisin kävelylenkilläni Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa, josta sai pokkareita 50 prosentin alennuksella. Käytin tarjouksen hyväksi ja nappasin hyllystä mukaani nämä kuusi kirjaa kolmen euron huimalla hinnalla:

Maeve Binchy: Italian illat
Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan
Kate Morton: Kaukaiset hetket
Leena Parkkinen: Galtbystä länteen
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
Leena Lander: Liekin lapset

Minkä sinä noista haluaisit lukea? Löytyykö listasta suosikkia, jota haluaisit minulle ehdottomasti suositella?

Hauskaa pääsiäisviikkoa!

P.S. Ihanaa, että vielä puoli kahdeksalta on valoisaa. Kannatan lämpimästi kellojen siirtoa ainakin näin keväällä, sillä valoisat illat antavat energiaa lähteä liikkeelle vielä töidenkin jälkeen.

PP.SS. Jos mietitte, miksi Lammassaaren pitkospuut tuntuvat tutuilta, olette varmaan kuulleet tämän Elokuun Saatilla -biisin.

2 kommenttia:

  1. Lammassaari on ihana! Vaikka oonkin edelleen surullinen etten koskaan nahnyt siella niita lampaita :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan teidän retken :) Lampaita ei siis oo Lammassaaressa vaan Kuusiluodossa, seuraavassa saaressa.

      Poista