torstai 5. huhtikuuta 2018

Uuden ajan nainen - Hilja Pärssisen elämä



Marjaliisa Hentilä, Matti Kalliokoski, Armi Viita: Uuden ajan nainen. Hilja Pärssisen elämä. Siltala 2018. 360 s.

Luin viime syksynä Raili Mikkasen kirjoittaman fiktiivisen elämäkertaromaanin Hilja, joka kertoi Hilja Pärssisen elämästä melko koruttomasti ja yksinkertaistavasti. Mietin silloin, että Pärssinen kyllä ansaitsi paneutuvamman elämäkerran, sillä sen verran uria avaava nainen hän aikanaan oli. Ja eli sitä paitsi älyttömän mielenkiintoisen elämän. En silloin vielä tiennyt, että tällainen elämäkerta oli jo tuloillaan Siltalan kustantamana. Uuden ajan nainen. Hilja Pärssisen elämä -teoksen ovat kirjoittaneet historioitsija Marjaliisa Hentilä, Pärssisen sukuun kuuluva Armi Viita ja Matti Kalliokoski, joka on tutkinut Halsuan, Hiljan lapsuuden kotipaikan historiaa ja hänelle on samalla kertynyt aineistoa myös Hiljasta ja hänen perheestään. Armi Viita on myös avannut suvun kotiarkistoja kirjan käyttöön. Hentilä on jo aiemmin tutkinut paljon suomalaista työväenliikettä ja sen naistoimijoita ja on siinä suhteessa oiva valinta elämäkerran kirjoittajaksi.

Kuka sitten oli Hilja Pärssinen tai Hilja Liinamaa-Pärssinen, jolla nimellä hänet myös tunnettiin. Pärssinen syntyi 1876 pappisperheeseen ja opiskeli itsensä monien säätynsä naisten tavoin opettajaksi. Hän meni naimisiin Jaakko Pärssisen, joka myös oli opettaja, kanssa 1899. Pariskunta muutti opettajiksi Viipuriin, Tiiliruukin työläiskaupunginosaan ja muutolla oli Hiljan elämässä käänteentekevä vaikutus. Tiiliruukissa hän tutustui työläisperheiden lapsiin ja heidän kurjiin oloihinsa. Asialle oli hänen näkemyksensä mukaan tehtävä jotain ja parhaiten siihen pystyisi vastaamaan nouseva työväenliike. Vähitellen, ennen kuin Pärssinen huomasikaan, toiminta työväenliikkeessä oli nielaissut hänet kokonaan. Hän kirjoitti, puhui, oli synnyttämässä liikkeen naistoimintaa ja kielitaitoisena piti yllä kansainvälisiä yhteyksiä muun muassa Saksaan, Englantiin ja Venäjälle. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluivat muun muassa Aleksansandra Kollontai, Clara Zetkin ja August Bebel, kaikki tunnettuja työväenliikkeen vaikuttajia. Kruunun toiminnalleen hän sai, kun hänet 1907 valittiin eduskuntaan yhtenä maailman ensimmäisistä kansanedustajanaisista. Pärssisen lisäksi eduskuntapaikan sai 19 naista, joista Pärssisen tavoin 8 muuta edusti Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta.

Pärssinen toimi kansanedustajana vuosina 1907-1918 ja uudelleen 1929-1935. Pääpaino hänen työssään oli pyrkimys parantaa työläisnaisten sosiaalisia ongelmia, hän oli muun muassa Ensi koti -idean äiti. Opettajataustaisena hänen mielenkiintonsa kohteena oli myös koulutus ja sen tasa-arvoistaminen.

Sisällissota pakotti jokaisen valitsemaan puolensa ja Pärssinen teki sen tunteella ja antautui vallankumouksen asialle. Hän tuki punaisten hallintoa ja maaliskuussa 1918 hänestä tuli punaisen kansanvaltuuskunnan jäsen. Totuus vallankumouksen surkeasta tilasta paljastui hänelle pian tämän jälkeen: oli selvää, että hän oli häviäjien puolella. Tämä tieto sai Pärssisen siirtymään Venäjälle. Hän jätti useiden muiden punaisten johtajien tavoin uppoavan laivan ja pakeni maasta. Seuraavat kuukaudet Pärssinen vietti puolisonsa kanssa Neuvosto-Venäjällä useissa eri kaupungeissa. Maan kurja tilanne sai heidät kuitenkin loikkaamaan Viron kautta takaisin Suomeen syksyllä 1919. Passia he eivät anomuksistaan huolimatta olleet saaneet. Heti palattuaan Suomeen Pärssiset joutuivat vastaamaan sisällissodan aikaisista teoistaan oikeuden eteen. Hilja tuomittiin maan- ja valtiopetoksesta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Jaakko selvisi huomattavasti vähemmällä. Loppujen lopuksi Hiljakaan ei joutunut olemaan vankilassa kuin kolme vuotta. Tammikuussa 1923 presidentti Stålhlberg armahti hänet ja kansalaisluottamus hänelle palautettiin vuosikymmenen lopulla. Ennen uutta uraa eduskunnassa Hilja toimi opettajana miehensä perustamassa koulussa Viipurissa. Sen lisäksi hän kirjoitteli ja matkusteli sekä hoiti puutarhaansa ja kasvattitytärtään. Omia lapsia Pärssisille ei koskaan syntynyt. Hiljan elämä katkesi rintasyövän aiheuttamaan kuolemaan 1935.

Poliitikkouransa lisäksi Pärssinen tunnettiin runoilijana Hilja Liinamaan nimellä. Yhteensä häneltä ilmestyi yhdeksän runokirjaa. Niistä ensimmäinen Primuloita:poimittu kylän pojille ja tytöille ilmestyi 1900 ja viimeinen Muistojen mailta 1926. Kaunokirjallisuuden lisäksi Pärssisen kynästä syntyi useita poliittisia ja yhteiskunnallisia kirjasia, lentolehtisiä sekä lehtiartikkeleita.

Hentilän ja co:n elämäkerta on kauttaaltaan laadukasta työtä. Se on selkeä, johdonmukainen ja hyvin kirjoitettu. Popuularista otteesta huolimatta teos on hyvin viitoitettu ja lähdeaineisto vaikuttaa olevan monipuolinen. Kirjoittajat kuljettavat rinnan Pärssisen julkista ja yksityistä elämää, pääpainon ollessa kuitenkin julkisessa toiminnassa. Yksityisellä puolella suhteet lapsuudenperheeseen, puolisoon ja kasvattityttäreen nousevat keskiöön. Kirja myös oikoo useita aiemmissa yhteyksissä syntyneitä asiavirheitä. Tällainen oli muun muassa oletus, että Pärssisten avioliitto hajosi juuri vähän ennen Hiljan kuolemaa siihen, että Jaakko Pärssisellä olisi ollut suhde heidän kasvattilapsensa kanssa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Jaakon uusi mielitietty oli hänen oppilaansa, jonka kanssa hän myöhemmin avioitui.


Hilja Pärssinen oli uuden ajan nainen ennen kaikkea siinä suhteessa, että hän ennakkoluulottomasti teki omaa uraansa sekä poliitikkona että kirjailijana. Hän ei kätkenyt mielipiteitään vakan alle, vaan toi esiin omat ehdotuksensa ja näkemyksensä monista asioista, jotka toteutuivat vasta toisen maailmasodan jälkeen, kun nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota alettiin rakentaa.  

2 kommenttia:

  1. Lämmin kiitos huolellisesta ja kattavasta kirjaesittelystä. Se saa kiinnostumaan Hilja Pärssisestä ja tästä kirjasta entistä enemmän. Ilahduin kovasti kun löysin tämän, ja ensi viikolla (11.9.2018) tekijät esittelevät kirjan Kansan Arkistossa, Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Hyvästä kirjasta on helppo kirjoittaa. Olin kuuntelmassa tekijöitä juuri Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereella.

      Poista