sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Onhan kukittu kerta








Kukkiva maa

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua.

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti.

Tässä Katri Valan runossa "Kukkiva maa" (kokoelmasta Kaukainen puutarha 1924) tiivistyvät nämä alkukesän täyteläiset, värikylläiset päivät.

Oi ihanuus!

2 kommenttia:

  1. Kevät tosiaankin toisinaan käynnistääpi ihmisolennossa tuollaisen hurmioituneen olotilan, jota runossa ihan onnistuneesti kuvataan. Minun on tosin vaikea omasta jähmeydestäni lähteä mukaan runoon, jossa jätetään mitallisuus ja riimittely.

    Mutta omenatko kukkivat jo siellä etelässä? Meilläkin on jo nuppuja. Ajateltiin, että annetaan niitten nyt kukkia viimeisen kerran ja kaadetaan puut sitten. On niin kova riesa niistä omenista syksyllä ja tuleehan niitä haravoimistakin, niin ja sitten vielä ruohoa leikatessa pitää kierrellä. Monesti olen tökännyt käsivarteni omenapuunoksaan ja saanut niistä aikamoisia raapaisuja. Kukat ovat kauniit, ja sitten kun ne on vielä yhden kerran kukkineet, on niitten tullut aika siirtyä toisiin tehtäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kuule kukinta täydessä vauhdissa, muutaman päivän päästä todennäköisesti kaunis muisto vain. Ainakin omalla pihalla kukat ovat alkaneet jo varista maahan. Mahtava on ollut kukkien tuoksu ja niiden kauneus saa ihmisen kerta toisensa jälkeen päivittelemään kevään ihanuutta.
      Toivottavasti saatte puihinne kauniin viimeisen kukinnon.

      Poista