keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Jani Toivola - Musta tulee isona valkoinen



Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen. Siltala 2016. 220 s.

Täytyy myöntää, että olin melko epäileväinen tarttuessani Jani Toivolan omaelämäkerralliseen teokseen Musta tulee isona valkoinen. Suhtaudun aika lailla skeptisesti niin sanottujen julkkisten, johon kastiin myös Toivolan asetin, kansanedustajuudesta huolimatta, omaelämäkerrallisiin kirjoihin. Olin kuitenkin lukenut kirjasta muutamia blogiarvioita ( muun muassa tämän Ompun arvion) ja siksi laitoin kirjan varaukseen kirjastosta.

Onneksi sain heittää ennakkoluuloni romukoppaan jo lukiessani Toivolan kirjoittamia alkusanoja. Hän korostaa, että kyseessä ei ole elämäkerta, vaan "kirja ihmisenä olemisesta". Toivola haluaa kirjan sivuilla puolustaa ajatusta, että jokaisella on oikeus omaan tarinaansa, omaan olemisen tapaansa.  Avaamalla oman elämäsä rehellisesti kaikkien luettavaksi hän haluaa muistaa, nähdä ja ymmärtää, miten hänestä on tullut juuri se Jani Toivola, joka hän kirjan kirjoittamisen hetkellä on.

Toivola lähtee liikkeelle lapsuudestaan ja tarkastelee sen jälkeen elämäänsä erilaisista käännekohdista käsin. Lapsuuden perhe koostui äidistä, kenialainen isä oli lähtenyt lätkimään varhaisessa vaiheessa, ja mummosta. Myöhemmin hän sai isäpuolen ja kaksi siskoa, joiden hoitajana hän tunsi olevansa elementissään. Pääosin valoisaa lapsuutta varjosti kiusaaminen, jonka ensisijaisena syynä oli ”väärän värinen” iho. Se teki Toivolasta silmätikun koulutovereiden silmissä. Vaikka kiusaaminen oli vakavaa, se ei onnistunut murtamaan Toivolaa ja minuun teki vaikutuksen hänen rohkeutensa. Kuka koulupoika menee kysymään uuden koulunsa rehtorilta, voiko hän tehdä tanssiesityksen koko koululle ja siten esitellä itsensä uusille tovereilleen. Toivola meni ja hän tanssi. Tanssi kuin henkensä edestä. Tanssiharrastus oli yksi, jonka kautta hän todennäköisesti pystyi purkamaan pahaa oloaan ja siten sillä oli tärkeä rooli selviytymisessä.

Koulun jälkeen Toivola päätti, että hänestä tulee näyttelijä. Teatterikoulun ovet pysyivät kuitenkin suljettuina ja hetken mielijohteesta hän lähti opiskelemaan alaa New Yorkiin. Vuodet Isossa Omenassa olivat kasvun aikaa. Hänen oli otettava haltuun paitsi uusi kieli, kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö, löydettävä tapa elättää itsensä ja opiskeltava ammatti.

Mutta niin turhauttavaa kuin kädettömyys olikin, toisaalta osa minusta eli juuri siitä vierauden tunteesta. Heittäytymisestä uuteen. Se tunne piti hereillä ja haastoi omaa ajattelua. Auttoi ymmärtämään, että maailma on täynnä erilaisia tapoja elää samaa elämää. (s. 93)

New Yorkissa ollessaan Toivola vihdoin käsitti, tai myönsi itselleen lopullisesti, että hän on homo. Oman seksuaalisen identiteetin löytyminen vapautti peloista ja salaamisen taakasta. Se myös vapautti rakastamaan. Toki se toi mukanaan myös erilaisia ongelmia, joista suurimman surun aiheutti ajatus, ettei hän koskaan saisi omaa lasta.

Kasvoin siis ajattelemaan, että homous ja haaveeni perheestä eivät mahdu samaan kuvaan, samaan ihmiseen, samaan elämään. (s. 146)

New Yorkia on totuttu pitämään kielten, kulttuurien ja rotujen sulatusuunina ja sitähän se onkin. Mustalle homolle näyttelijälle tästä ei yllättäen kuitenkaan ollut apua. Mustan näyttelijän roolit sijoittuivat pääosin kapeisiin gangsterirooleihin ja niihin ”eurooppalaisesti hienostunut” musta näyttelijä ei sopinut. Lisähaaste syntyi homoudesta ja sen yhdistäminen näyttelemiseen. Toivola kirjoittaa:

Edelleen isoiksi tähdiksi pyrkiviä kehotetaan pitämään homoseksuaalinen suuntautumisensa visusti piilossa, mikäli toiveena on joskus esittää suuria sankarin rooleja. Ja tämä tapahtuu sellaisella alan sisällä, joka samaan aikaan on hyvin äänekäs vähemmistöjen oikeuksien puolustaja. (s. 127)

Suomeen palattuaan Toivola teki joitakin teatterirooleja ja tuli tunnetuksi televisio-ohjelmista, muun muassa Idolsin juontajana. Hän oli kiinnostunut myös yhteiskunnallisista kysymyksistä ja 2011 hänet valittiin kansanedustajaksi Vihreiden edustajana. Näin hänestä tuli ensimmäinen tummaihoinen kansanedustaja Suomen historiassa. Tällä hetkellä hänellä on menossa toinen kansanedustajakausi. Kansanedustajan työn lisäksi hän kiertää puhumassa ja luennoimassa mitä erilaisimmissa paikoissa. Kouluissa tärkeä teema on kiusaamisen ehkäisy ja tasa-arvoisuuden, joka ei katso ihonväriä, seksuaalista suuntautumista ja/tai yhteiskunnallista asemaa, lisääminen. Samoihin asioihin Toivola on keskittynyt kansanedustajan toimessaan. Poliittisen kulttuurin, johon olennaisena osana liittyy taistelu vallasta, omaksuminen on ollut ajoittain hänelle vaikeaa ja kirjassaan hän pohtii paljon poliittisen vallan ominaislaatua ja sen suhdetta poliittiseen vaikuttamiseen.

Merkityksellisen Toivolan kirjasta tekee sen laajeneminen yleisinhimilliseksi julistukseksi. Toivola lähtee liikkeelle omista kokemuksistaan, mutta laajentaa pohdintansa kaikissa käsittelemissään aiheissa yleispäteviksi huomioiksi, jotka koskettavat ja saavat miettimään omia näkökulmia.  Kirjoittaessaan kaipuustaan omaan lapseen hän kirjoittaa:

Yksi tärkeä yhdenvertaisuuden mittari yhteiskunnassa on kysyä, kenellä täällä on oikeus unelmoida? Kenen toiveet saavat olla näkyvillä? Entä millainen on sellaisen väestöryhmän osa ja asema, jolla ei ole mahdollisuutta edes haaveilla asioista, jotka toisille näyttäytyvät lähes itsestäänselvyytenä? (s. 148)

Hyviä kysymyksiä ja sovellettavissa lähes kaikkeen tässä yhteiskunnassa.

Jos haluat avartaa maailmankuvaasi tai ainakin saada siihen uusia näkökulmia, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan Toivolan kirjan.

(P.S. Sori erikokoiset fontit, kirjoitin alun bloggerissa ja loput wordillä ja siirsin tänne. En jaksa alkaa säätää.)

2 kommenttia:

  1. Tämä ja Toivolan uudempi kirja "Kirje tytölleni" ovat sellaisia, jotka haluan lukea. Selvästi kiinnostavia ja tärkeitä, pohdittavaa tarjoavia teoksia.

    (Ja nuo fontit, minulle on tuttua tuo, että Blogger heittelee fontteja vaikka koettaisi muotoilla kaikki uudelleen. Ärsyttävää, mutta ei sille mitään voi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on "Kirja tytölleni" varauksessa kirjastossa. Odotan kovasti saavani sen.

      Ärsyttää noi fontit, joka kerta kun näen ne :(

      Poista