maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesäkuun hetkiä



Heleää heinäkuuta! Kesäkuu tuntui jotenkin hirveän pitkälle. Ensimmäiset kolme viikkoa sinnittelin töissä ja loman odotuksessa viikot tuntuivat venyvän ja venyvän ikuisuuden mittaisiksi. Juhannus vietettiin kotioloissa rauhallisissa merkeissä. Juhannuksen jälkeen suuntasin kakkoskämpille Kauttualle, jossa yhä olen. Täällä aika tuntuu jotenkin pysähtyneen. Nautin hiljaisuudesta ja tapahtumattomuudesta ja siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, mihinkään ei ole pakko mennä. Vähitellen alan elpyä ja saada voimia takaisin. Olen kävellyt paljon ja fiilistellyt vanhojen kotikulmien tunnelmaa. Olen ainakin tässä mielessä toteuttanut kesälistaani (klik). Olen myös kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden kirpputoreilla tonkimiseen. Kävelymatkan päästä on kolme hyvää ja laadukasta kirpputoria, joilta löytyy lähes aina jotain pientä kakkoskodin sisutukseen tai varustuksen täydentämiseen. Viime aikojen löytöjä ovat olleet esimerkiksi peili, siivilä, pari maljakkoa, kesäkannu. Suuria, pieniä iloja.


Lomaan on myös kuulunut lukemista ja hankin tulevia tarpeita silmällä pitäen myös paikallisen kirjastokortin. Tulevaisuudessa ei tarvitse kantaa kaikkia kirjoja Helsingistä saakka. Lukemisen ohella olen aloitellut seuraavan kirjani kirjoittamista. Olen tyytyväinen, sillä kirjoittamisessa vaikeinta on aina päästä alkuun, saada kiinni kirjoittamisen vauhdista ja tunteeta.


 Mitä sitten luin?

Kesäkuussa sain loppuun 4 kirjaa ja kahdesta kirjasta sain aikaan postauksen. Satu Vasantolan hieno sukutarina En palaa takaisin koskaan, luulen (täällä) teki vaikutuksen ja Pride-viikolle osui sopivasti postaus Jani Toivolan omaelämäkerrallisesta kirjasta Musta tulee isona valkoinen (klik).

Helmet-haaste:
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (Vasantola, osa kirjan tapahtumista sijoittuu 1960-luvulle)
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa (Toivola)

Toivolan kirjan lisäksi omaelämäkerralliseen osastoon kuuluu Martta Salmela Järvisen omaelämäkerrallisen sarjan avausosa Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat (1965), jossa sittemmin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kansanedustajaksi noussut Salmela-Järvinen muistelee lapsuuttaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina Helsingin työläiskortteleissa. Salmela-Järvinen kirjoittaa hyvin, kansanedustajatoimensa ohessa hän oli myös näytelmäkirjailija, ja muistelmat vetävät hyvän romaanin lailla. Pääosaa esittää tietenkin muistelija itse, mutta lähes yhtä suuressa osassa on kasvava ja kehittyvä Helsinki. Minulla ei ole nyt mahdollisuus tarkistaa asiaa, mutta todennäköisesti Salmela-Järvisen muistelmat ovat olleet taustalukemisensa, kun Enni Mustonen (alias Kirsti Manninen) on sommitellut ”Järjen ja tunteen tarinoita” -romaanisarjaa. Tietääkö joku tästä? Osia muistelmasarjassa on yhteensä neljä ja tarkoituksena olisi ottaa ne kaikki lukuun.

Helmet-haaste
En löytänyt tälle sopivaa kohtaa, jota en olisi jo käyttänyt

Luin Helsingin Sanomista arvostelun Salla Leponiemen kirjoittamasta oopperalaulaja Hanna Granfeltin elämäkerrasta Jumalainen kipuna. Laulajatar Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä  ja kiinnostuin. En ollut aiemmin kuullutkaan Granfeltista ja oli mielenkiintoista päästä sukeltamaan 1900-luvun alun kansainväliseen oopperamaailmaan. Granfelt oli lähes koko uransa matkan päällä ja reissasi ympäri Euroopan oopperalavoja ja kävipä esiintymässä Yhdysvalloissakin. Elämänsä loppupuolen hän vietti Suomessa. Leponiemi keskittyy Granfeltin uraan, yksityiselämä jää taustalle, osittain ehkä lähteiden puutteen vuoksi. Pidin kirjassa vuosisadan alun kulttuurielämän kuvaamisesta ja oopperan liittymisestä siihen. Puuduttavaa kirjassa olivat referaatit Granfeltin konserttien arvosteluista. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa tai sitten ne eivät vain kiinnostaneet minua, sillä en ole missään mielessä musiikki-ihminen, oopperaihminen vielä vähemmän.

Helmet-haaste
42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Kesäkuun helmi oli Pirkko Soinisen Ellen. Uskomattoman kaunis kirja taitelija Ellen Thesleffistä. Ellen keskittyy Thesleffin vuosiin Firenzessä ja se on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Soininen on perehtynyt taiteilijan elämään ja lukenut hänen jälkeensä jättämiä dokumentteja ja luonut näistä ulkonaisen kehyksen Ellenin elämälle. Päiväkirjan sisältö on kuitenkin täysin fiktiivinen, Soinisen näppäimistöltä lähtenyt. Päiväkirjan tiiviistä ja fragmentaarisesta luonteesta huolimatta Soininen onnistui luomaan kirjan sivuille uskomattoman hienon tunnelman, josta tässä esimerkki:
27.marraskuuta 1895

Vuorilta tuulee, vedän villatakkia tiukemmin päälleni, kun kävelen leipomoon ostamaan leipää. Tuuli riepottelee oliivipuiden oksia, vanhan rouvan hameenhelmoja, heiluttaa hevosenharjaa, kantaa kukkuloilta rosmariinin, laventelin ja havupuiden tuoksun, kuljettaa hiekanjyviä ja oksanpalasia edelläni, kun harpon piazzan poikki tuttuun leipomoon. Miten mukavalta tuntuu, kun osaan jo italiaksi toimittaa pienet asiat. (s. 21)

Herättää halun matkata marraskuiseen Firenzeen!

Helmet-haaste:
4. Kirjan nimessä on jokin paikka



Viettäkää ihanan rentouttava heinäkuu ja nauttikaa kesälomasta (jos sellainen sattuu olemaan). Minä jatkan eloa ja oloa täällä Leikkimökilläni ainakin vielä viikon. Katsotaan, mitä sen jälkeen.

(Sori nämä surkeat puhelimella otetut räpsyt)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa aivan, että olet päässyt laskeutumaan oikeaan kesäparatiisieloon siellä Kauttualla!
    Nautihan kaikellasi, oikein suloista heinäkuuta täältä toiselta lomalaiselta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se vähän tuntuukin, Hannah! Hyvää lomaa ja heleitä heinäkuun päiviä sinulle!

      Poista