maanantai 31. joulukuuta 2018

Kirjavuosi 2018


Luin tänä vuonna enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen. Raskaan sarjan lukijoiden rinnalla saldoni 65 luettua nidettä on säälittävä, mutta itse olen tyytyväinen. Osallistuin myös ekaa kertaa Helmet-lukuhaasteeseen. En tosin kovin tavoitteellisesti, mutta kirjailin muistiin, jos jokin kirja sopi johonkin haasteen kohtaan. Ajattelin osallistua ensi vuonnakin, on hauska miettiä lukemaansa uusista ja joskus yllättävistäkin näkökulmista.

Seuraavaksi muutama nosto kirjavuodestani positiivisen kautta.

Vuoden sarja(t): Emmi Mustosen Järjen ja tunteen tarinat sekä Syrjästäkatsojan tarinoita viihdyttivät usean kirjan verran.

Vuoden koskettavin: Hannu Mäkelän kirja Valo  hänen äkillisesti kuolleesta vaimosta Svetasta.

Vuoden elämäkerta: Anna Kortelainen on kirjoittanut loistavan elämäkerran bisnesnainen ja taidemesenaatti Sara Hildenistä: Hyvä Sara. Sara Hildenin elämä. Eniten ihailen Kortelaisen tapaa kontekstoida tutkittavansa aikaan ja paikkaan ja saada kohteen lisäksi aikakausi elämään lukijan mielessä.

Vuoden yllättäjä: Saara Turunen kirjoillaan Rakkauden hirviö ja Sivuhenkilö. Ajattelin pitkään, että Turusen kirjat eivät ole minua varten, mutta onneksi uteliaisuus voitti ja otin kirjat lukuun. Virkistävän suoraa puhetta monella tapaa.

Vuoden kaunein: Pirkko Soinisen kieli on lumoavaa teoksessa Ellen. Ellen Thesleffin fiktiivinen päiväkirja. 

Vuoden inspiroivin: Mia Kankimäki on teoksellaan Naiset, joita ajattelen öisin saanut tuhannet naiset ajattelemaan inspiroivia naisia yön pimeinä tunteina. Itseni mukaan lukien.

Vuoden esikoinen: Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen.

Vuoden odotetuin: Siitä hetkestä kun kuulin Minna Rytisalon kirjoittavan kirjaa kaimastaan Minna Canthista aloin odottaa kirjan ilmestymistä. Enkä turhaan,  Rouva C oli yksi vuoden parhaista lukukokemuksista.

Vuoden helmi: Olen ihaillut Merete Mazzarellaa jo pitkään eikä hän pettanyt nytkään. Fiktiivinen elämäkerta historian tutkija Alma Söderhjelmistä nimeltään Alma. Edelläkävijän tarina on loistava.

Nyt on aika laittaa pillit pussit tältä vuodelta ja siirtää katse kohti vuotta 2019. Valoa kohti mennään!

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ITSE KULLEKIN!

torstai 27. joulukuuta 2018

Helmet-lukuhaaste



Osallistuin ekaa kertaa Helmet-lukuhaasteeseen. Kaikkiin kohtiin ei sopivaa kirjaa löytynyt, mutta 38/50 on mielestäni ihan kelpo tulos ensikertalaiselle. Varsinkin, kun en valinnut luettavaa haastetta silmälläpitäen, vaan sen perusteella, mikä kiinnosti. Ehkä tulos olisi ollut parempi, jos olisin käyttänyt samaa kirjaa useammassa eri kohdassa, mutta päätin että käytän kutakin kirjaa vain yhdessä kohdassa. Petrattavaa siis jäi! Ehkä yritän ensi vuonna uudelleen vähän paneutuvammin.

Haasteen ulkopuolelle jäi luettuja kirjoja, joita en saanut sovitettua mihinkään sopivaan yhteyteen. Kaikki vuonna 2018 lukemani kirjat löytyvät Luetut 2018 -välilehdeltä

Palaan vielä ennen vuodenvaihdetta kertomaan teille, mitkä vuoden aikana luetuista kirjoista jäivät mieleen. Hyvässä tai pahassa.


1. Kirjassa muutetaan - Enni Mustonen: Ruokarouva
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan - Enni Mustonen: Nimettomät 
4. Kirjan nimessä on jokin paikka - Pirkko Soininen: Ellen. Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit - Satu Vasantola - En palaa takaisin koskaan, luulen
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Elena Ferrante - Napoli-sarja 
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Imbi Paju: Suomenlahden sisaret
9. Kirjan kansi on yksivärinen - Orvokki Autio: Pesärikko-trilogia
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja - Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä, Juha Metso: Junamatka Moskovaan.
11. Kirjassa käy hyvin - Enni Mustonen: Parittomat
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan - Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja - Philip Teir (kään. Jaana Nikula): Tällä tavalla maailma loppuu.
16. Kirjassa luetaan kirjaa - Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matkapäiväkirjani sivuilta.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa - Marjaliisa Hentilä, Armi Viita ja Matti Kalliokoski: Uuden ajan nainen. Hilja Pärssisen elämä.
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta - Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
20. Taiteilijaelämäkerta - Tiina Mahlamäki: Kaikki Maallinen on vain vertauskuvaa. Kersti Berghrothin elämäkerta.
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin - Zadie Smith: Swing Time
23. Kirjassa on mukana meri - Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
24. Surullinen kirja - Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
25. Novellikokoelma Kati Tervo: Rapsuta minua
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt - Rosa Liksom: Everstinna
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä - Anna Kortelainen: Hyvä Sara
29. Kirjassa on lohikäärme  - Julia Donaldson ja Axel Scheffler: Leo Lohikäärme 
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan - Enni Mustonen: Sidotut
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa- Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan - Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä
33. Selviytymistarina - Pauliina Vanhala: Keskivaikea vuosi
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta - Enni Mustonen: Lipunkantajat
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja - Hannu Mäkelä: Valo
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa - Eero Marttinen: Ilmari Kianto. Korpikirjailijan elämä
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama - Satu Rämö: Islantilainen kodinonni. 
40. Kirjassa on lemmikkieläin - Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti - Maeve Binchy: Italian illat
42. Kirjan nimessä on adjektiivi - Salla Leponiemi: Jumalainen kipuna. Laulajatar Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä.
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta - Ritva Holmberg: Tahto ja hohto.
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö -  Merete Mazzarella - Alma. Edelläkävijän tarina.
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja  - Henna Helmi Heinonen: Pala omaa taivasta.
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Pirkko Soininen, Eppu Nuotio: Sakset tyynyt alla

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kolme yötä jouluun...


Lapsuudesta tutun rallatuksen sanat ovat tänään enemmän kuin totta, jouluun on tosiaan kolme yötä. Meillä on joulu valmiina, ainoastaan kuusi vielä puuttuu. Se hankitaan aatonaaton aamuna ja koristellaan saman päivän iltana. Kuusen pukeminen jouluasuun jotenkin juhlistaa joulun ja saa juhlamielen koholle sopivasti ennen aattoa. Jos toisin kuusen sisälle, sanotaan vaikka kaksi viikkoa ennen joulua, niin todennäköisesti haluaisin siitä eroon jo aattona ja olisin muutenkin totaalisen kyllästynyt koko juhlaan.


Huomenna käydään Hakaniemen torilla hakemassa kalat, mädit ja juustot ja yritetään haalia kaupasta kaikki tarvittava. Sitten paistetaan toinen  satsi pipareita, eka on jo syöty. Illalla saapuu tyttäreni Brightonista avomiehensä kanssa joulun viettoon meille. Menemme heitä vastaan lentokentälle ja en voi olla ajattelematta tässä kohtaa suosikkijoululeffaani Love Actually, joka alkaa jälleennäkemisillä lentokentällä. Pitääkin katsoa leffa taas tänäkin vuonna.


Aatonaattona siis haetaan kuusi ja koristellaan se. Illalla saunotaan ja mieheni aloittaa perinteisen kinkunpaisto-operaation. Itsehän en kinkkua syö, mutta on pakko myöntää, että sen tuoksu on yksi niistä, jotka vievät ajatukset lapsuuden jouluun. Toinen on hyasintin tuoksu ja niitä pitää olla siellä täällä. Onneksi perheestä ei kukaan ole allerginen hyasintin tuoksulle.


Lahjat olen jo paketoinut, mutta muilla täällä taitaa homma olla vielä hakusessa. Nyt kun lapset ovat jo aikusia, ollaan yritetty pitää lahjojen määrä kohtuullisena. Paljon meidän keskuudessa liikkuu lahjakortteja ja tietenkin myös kirjoja. Kirjoitin joulupukille listan kiinnostavista kirjoista. Hän saa sitten valita, mikä päätyy pakettiin. Jännittää jo nyt, paljastuuko paketista Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen loppu vai Ljudmila Ulitskajan Meidän tsaarimme väkeä. Voi siinä olla myös Pekka Tarkan Onnen Pekka tai Pekka Mäkelän Hunan.


Kun ikää tulee lisää, monesta asiasta tippuu turha suorittaminen ja kiire pois. Joulu tulee vähän vähemmälläkin touhuamisella eikä ruokapöydänkään tarvitse notkua ylenpalttisesti. Vähemmän on enemmän, kuten kuuluisa sananparsi kuuluu.



Lopuksi muutama suositus joulun ajanvietteeksi:

 Yle Areenasta löytyy vielä  toinen kausi kokonaisuudessaan tanskalaisesta laatudraamasta Huuto syvyydestä. Aivan uskomattoman hieno sarja pappisperheen sisäisistä jännitteistä. Sarja on myös visuaalisesti erittäin kaunis ja näyttelijät ovat erinomaisia.

Elokuvaksi suosittelen edellä mainittua Love Actuallya. Toinen suosikkini joulunajan leffaksi on Holiday

Kirja: Luin juuri Hannu Mäkelän kirjan Valo hänen äkillisesti edesmenneestä vaimostaan. Surullisesta aiheestaan huolimatta kirjassa on jotain lohdullista ja kaunista. Pidin kovasti.

Mukavaa joulun aikaa!

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivänä rannalla


Itsenäisyyspäivä tarkoittaa minulle sen juhlistamista, että tietää kuuluvansa johonkin tiettyyn kulttuuriin, johonkin aikaan ja paikkaan. Omaavansa juuret ja historian.





Itsenäisyyspäivä ei tarkoita minulle nationalistista isänmaata, sen muut ulkopuolelle sulkevaa rajoittuneisuutta.





Tämän itsenäisyyspäivän vietän vuosikymmenien jälkeen taas Kauttualla, lapsuusmaisemissa. Aamupäivällä kävimme sytyttämässä kynttilät isovanhempieni haudalle ja sen jälkeen suuntasimme pitkälle kävelylle Pyhäjärven rannalle. Jäätyvä järvi ja sinisenä hohkaava joulukuun taivas loivat juuri sen ilon tunteen, jonka haluan itsenäisyyspäivänä tuntea.







Hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulun tunnelmaa hakemassa Loviisasta


Vackerbacka
Lowiisan Wanhat Talot -tapahtuma on vienyt sydämeni jo vuosia sitten ja olen usein vieraillut ihanissa lovisaalaiskodeissa ahmien kekseliäästi ja yksilöllisesti sisustettuja koteja, jotka kertovat asujiensa mielenkiinnon kohteista ja kädentaidoista. Kaikki kodit eivät välttämättä ole sellaisia, että niissä itse pitempään viihtyisi, mutta vierailukohteena ne ovat inspiroivia. Aina mukaan tarttuu jotain, mitä voi soveltaa omaan kotiin.

Ajurin talo








Pitkänpöydäntalo


Auringon puolella

Tänä vuonna osallistuin ekaa kertaa Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumaan. Osa loviisalaisista perheistä oli tuunannut kotinsa joulukuntoon ja avasi ovensa, tällä kertaa ihan ilmaiseksi, joulutunnelmaa hakeville vieraille. Ihana joulutunnelma ja jouluiset tuoksut toivottivat vieraat tervetulleiksi ja monessa paikassa oli tarjolla glögiä ja jouluisia leivonnaisia pientä korvausta vastaan. Me jätimme tällä kertaa glögit juomatta, mutta nautimme täyteläisen herkkutattikeiton Villa Aaltosen kirjastossa.



Villa Aaltonen


Ovet loviisalaiskoteihin ovat auki vielä ensi viikonloppunakin. Suosittelen lämpimästi visiittiä kauniiseen merenrantakaupunkiin. Palkinnoksi saa lämpimän joulumielen, joka toivottavasti kantaa aina joulupyhiin saakka.



Villa Limppu



Kuninkaanlampi

Näiden kuvien myötä oikein ihanaa ja stressivapaata joulunalusaikaa!