sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Marraskuun sumussa tanssivat puut








Onko marraskuu masentava? Minusta ei. Aiemmin marraskuu oli minulle oivaa aikaa virittäytyä joulun tunnelmointiin. Nykyään en enää jaksa innostua joulusta, ainakaan kovin aikaisin, mutta pidän silti marraskuusta. Sen hämärässä on jotain lumoavaa, syliinsä kietovaa. Saa hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin, hyggeillä kynttilänvalossa kädessä viinilasi tai teemuki. Toisaalta, jos sitten saa itsensä ulos kävelylle sateeseen ja tuuleen, tuntee itsensä ihan voittajaksi. Tänä aamuna oli aivan maaginen ilma, kun paksu sumu kietoi Helsingin vaippaansa. Otin kamenran käteen ja lähdin vaeltamaan Vantaanjoen varrelle ja Tuomarinkylän peltojen reunoille ja tapasin tanssivat puut. 

3 kommenttia:

  1. Hienoja sävyjä löytää marraskuussa. Ja silloin kun aurinko paistaa, se paistaa matalalta ja valo on keltaisen hunajaista. Minulla on ihan samat tunnelmat. Olen aina ollut jouluihminen, mutta ilmeisesti siihenkin tulee lakipisteensä riittävän monen jouluvalmistelun jälkeen. Alkaa kyllästyttää samat kuviot vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllästymisestä minullakin kysysmys! Muutamana jouluna rikottu kaavaa, esimerkiksi matkustamalla ulkomaille. Tänä vuonna ei sitä mahdollisuutta ole, mutta ehkäpä ensi vuonna. Toivossa on hyvä elää.

      Poista
  2. Tosi hienoja kuvia! Etenkin noi vesipisarat <3

    VastaaPoista