perjantai 1. tammikuuta 2021

Kirjavuosi 2020

 


Pieni yhteenveto siitä, mitä luin vuonna 2020.

Luettujen kirjojen kokonaissaldo on 54. Samassa 50-60 -välisessä haarukassa olen pyörinyt viime vuodet, joten korona ei minun lukemisiani lisännyt kuten se on tehnyt monelle muulle. Tai näin ainakin olen kuullut. 

Luin jokseenkin yhtä paljon kaunokirjallisuutta ja faktapohjaista kirjallisuutta. Suurin osa lukemistani kirjoista oli kirjastosta, joitakin olin löytänyt kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä ja vain muutaman ostin kirjakaupasta. Kodin kirjahyllyt alkavat olla täynnä ja mietin melko tarkkaan, mitä ostan. Nykyiset hankinnat koostuvat lähes tulkoon kokonaan faktapohjaisista kirjoista.  Muutamia ostin vasta sitten, kun olin ne ensin lukenut kirjaston kappaleina ja hyviksi todennut. Ansaitsivat paikkansa hyllyssäni.

Kaunokirjallisen vuoteni aloitin norjalaisen Nina Lykken romaanilla "Ei, ja vielä kerran ei" ja lopetin Eppu Nuotion kirjaan "Maggie ja minä". Molemmat kuvaavat lukemisteni maantieteellistä painopistettä. Lukemistani romaaneista 15 oli suomalaisia ja kuusi muista Pohjoismaista (neljä Ruotsista ja kaksi Norjasta). Loput edustivat anglo-amerikkalaista kielialuetta. Sukupuolijakuma kallistui vahvasti naiskirjailijoiden hyväksi lukemin 21-4. Määrä ei silti välttämättä korreloi laadun tai lukukokemuksen kanssa, sillä kolmen kärkeen mahtui kaksi miestä. Vuoden 2020 parhaat olivat:

1. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

2. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

3. Anni Kytömäki: Margarita

Faktapohjaisen kirjallisuuden kärjessä komeilivat elämäkerralliset ja omaelämäkerralliset opukset (molemmat melko väljästi määriteltyinä). Lisäksi luin muun muutaman kirjoitusoppaan ja joitakin yleisesti historiaan liittyviä kirjoja. Osan kirjoista luin lähdemateriaalina omaa kirjaprojektiani silmällä pitäen. Tällainen oli muun muassa Itävallasta toisen maailmansodan alla Suomeen paenneen Lisbeth Landefortin tarina "Älä osoita sateenkaarta". Kirja oli mielenkiintoinen, mutta tuskin olisin sitä lukenut ilman Landefortin yhteyttä Sylvi-Kyllikki Kilpeen. Seuraavat sen sijaan säväyttivät niin paljon, että pääsivät kolmen kärkeen:

1. Annina Holmberg ja Olli Löytty: Ina ja Tito. Kohtauksia Collianderien taiteilijaliitosta. (Tämän luin ensin kirjaston kappaleena ja hankin sitten omaan hyllyyn)

2. Hannu Mäkelä ja Kirsi Piha: Pimeän yli. Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa. (Tässä sama kuin edellisessä, löytyy nyt hyllystäni)

3. Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu. (Tämä luokitellaan ilmeisesti romaaniksi, mutta minä luin sitä kyllä ihan tietokirjana. Haluaisin tämänkin omaan hyllyyn.)


Tänä vuonna jatkan lukemistani todennäköisesti melko samalla kaavalla kuin vuonna 2020. En ole vuosiin osallistunut mihinkään lukuhaasteisiin. Löydän lukemiseni pääasiassa kustantamojen uutuusluetteloista, sattumanvaraisesti kirjastosta tai bongailen instagramista muutamilta luottolukijoiltani (terkkuja muun muassa Lumiomenan Katjalle). Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste vaikuttaa tosin sen verran kivalta, että saatan siihen osallistuakin. Aika näyttää! 

Toivotan erinomaista lukuvuotta! Toivottavasti jokainen löytää oman makunsa mukaista hyvää lukemista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti